27.6.2017

välineurheilija?



Myönnän. 

Mussa on vähän välineurheilijan vikaa.
Ei tartte olla kalleinta eikä hienointa mutta 
esim. juoksuvaatetta löytyy ihan kiva pino. 
Silti tuskailen jopa lenkkivaatteiten kanssa
 kun ei oikein ole mitään kivaa muka kaapissa.
Kaikki on aikalailla mustaa että sinänsä onko sillä väliä?
Vaatteen täytyy toki olla mukava päällä, 
siks niitä ehkä onkin kertynyt ja tuntuu ettei eroonkaan pääse sopimattomista.

Nyt ei ollut tarkoitus höpistä vaatteista, 
voisin tietty palata niihinkin tarkemmin.

Mistä mä tänne oikeestaan tulin hönkäilemään on nämä urheilukellot!

Siis mullahan on tosi hyvä Garmin Forerunner 235, 
eikä sillä ole ikääkään kuin puoli vuotta mutta vitsi nää..
kattokaa nyt!




Suunto Spartan Sport Wrist HR 

Tämän sykevyö versiota
kuolasin ennenkuin ostin Garminin, kaunis kuin mikä!

Vielä tammikuussa ei mun mielestä ollut 
edes hitusen naisellisempaa kelloa jossa olis ollut rannesyke.

Järki voitti (ja rannesyke).
En oikeasti tarvitse kelloa jossa on noin paljon ominaisuuksia.

En ihan oikeesti.
Mutta sitten ne teki tästä päivitetyn version jossa on rannesyke!!
En kestä! Mun sydän suli just siinä vaiheessa.




Garmin Fenix 5S

No nyt sitten Garmin toi Fenix sarjaan aika kivan uutuuden.
Tämäkin on ladattu täyteen eri lajeissa tarvittavia ominaisuuksia.
Mä en tarttis ku juoksun, kävelyn (oikeesti, tähänki sais olla omansa) 
ja uinnin, ehkä pyöräilyn.
Fenix kelloihin vieläpä on mahdollista ostaa ranneke oman mielen mukaan.
Kyllä kiitos!

Nyt mä olen pari päivää miettinyt millä verukkeella 
voisin edes harkita ostavani jomman kumman..
Syyskuun puolimaraton?
Tavoitteena hengissä maaliin vai jokin realistinen mutta (mulle) tiukahko aika?
Vaikka jo se että mä edes yritän on t-o-d-e-l-l-a iso juttu mulle.
Syyskuun synttärit?
Onks 35-vuotta vielä syy ostaa sikakallis kello?

Mutku mä haluan.







24.6.2017

Kiimasen Savulenkki



Hahaa!

Eka lappujuoksu neitsyys menikin jo nyt!

Juhannusaattona kävin pinkomassa 
(kuulostaa vauhdikkaalle, sitä se ei kyllä ollut) 
Kiimasen Savulenkin  10km.

Kerkesin nipinnapin lähtöön koska kotoa lähteminen pikkuisen viivästyi ja
paikan päällä vessajono oli aika pitkä.
Suomeksi sanottuna en kerennyt ollenkaan lämmitellä.
Sen kyllä huomasin ekoilla kilometreillä.
Enpä kyllä tiedä olisiko sillä ollut ajallisesti kauheasti väliä.
 Tuskin.

Tavoitteena oli jaksaa juosta koko matkan ja tulla maaliin hengissä.
Hieman epäilin viime vuoden aikoja katsellessa että
 noinko laahustan viimeisenä mutta katsoppas kun mun jälkeenkin oli vielä tulijoita.




Oma ennätys parani noin 10 minuutilla aikaan 1.04h.
Eikä se ole ihmekkään kun matka ei nyt 
sisältänyt neljää askelta enempää kävelyä (juomapisteellä).

Ajatukset matkan aikana kävi laidasta laitaan 
"mää en kestä! 
Ihan skitsoa touhua! 
Miten nuo menee nuin kovaa?
 KAIKKI menee mun ohi!"

 Mutta sitten myös
 "Ei saatana mä pystyn tähän!
 Mä todellakin teen tämän nyt! 
Mansikkasiideri jääkaapissa!".

Sykkeet kellon mukaan oli aika kovat 160, jossain 180 oli jopa käynyt.
En tajua. 
Miten mä olen jaksanut juosta noilla sykkeillä? 
Voiko ne olla oikeassa?
Kellon kanssa on ollut vähän ongelmia just sykkeissä.
Tai ehke se oli vaan häkeltynyt päästessään tosi toimiin :D

Tapahtumasta en muuta saanut irti kuin tämän oman suoritukseni.
En kerennyt fiilistellä paikanpäällä juurikaan.
Paitsi vessajonossa, syvässä hiljaisuudessa.
Reitti oli suht tasainen ja selkeä hiekkatie.

Tälleen ensi kertalaiselle oikein passeli häppeninki.

Ensi kesänä revanssi?





19.6.2017

New Balance. Todellakin balanssissa.



Mullon vähä semmonen kutina että niin 
kenkä kuin penikka ongelma alkaa olla taputeltu. 
Niinku vihdoin!?!

Koko kevät siinä menikin.
 Juoksukoulusta en mielestäni saanut kaikkea iloa irti kipeiden jalkojen takia.




Ongelmat siis alkoi kun oli aika vaihtaa nastakengät kesämallin popoihin.

Edellis kesän Asicsissa (GT-2000) polvi meni kipeäksi lenkin jälkeen.
Ja reikäkin oli jo pottuvarpaan kohdalla.

Kävin skannauttamassa jalat ja siellä todettiin etten enää tarvitse pronaatiotukea.
Ei tarvi kuulemma ihmetellä miksi polveen sattuu.
Silloin ostin toiset Asicset, Gel-Glorify malliset.
Siitähän ne ongelmat oikeestaan alkoivatkin.


Ekalla lenkillä varpaita puutui ja lenkin jälkeen penikat anoi armoa.
Ajattelin luonnollisesti että uudet kengät, tarviivat sisäänajon.
Yritin todella totutella niihin mutta ei.
Kipu oli aika järkyttävää jo lenkillä, kinkkasin loppumatkan kotia.
Palasin vanhoihin.


Kävin läpi niin Adidakset, On Cloudit, lisää Asicsia eikä mikään natsannut.
Aloin lievästi sanottuna olla epätoivoinen.
Jos kolme vuotta sitten väliä oli vielä värillä niin nyt on ihan sama miltä ne näyttää.
Pinkkiä kyllä kartan viimiseen asti.


Kunnes sitten..


pääsin vihdoin sovittamaan näitä New Balancen ihanuuksia!

Pikkuisen kakistelin hinnan (149 €) kanssa mutta
...niin..
silläkään ei oikeastaan enää ollut väliä.

Hieman helpotti XXL:n mainio "käy vaikka lenkillä ja voit palauttaa"-diili.

Kenkä sisältää kaikenlaisia ominaisuuksia, ei niistä sen enempää kun en oikein niistä ymmärrä.
Voin vain todeta että ne toimii asfaltilla täydellisesti, vihdoin pääsin juoksemaan tasaisella tiellä!

Woop woop!!



Fiilistelyä vol1




En ois ehke uskonu itekkää mutta eka semmone lappujuoksu häämöttää edessä.
 Siis olenhan mä tehnyt kaikemaaliman 
listoja viitosista että minne vois mennä mutta 
se oli kyllä ennenko paljastu että pystyn juoksemaan kympin. 

Okei. 
No ei tää ihan eka ole. Oon mä kahesti käyny 
Extreme runissa mut miks mä en pidä sitä samana juttuna?
 Jotenkin tää ei nyt oo sama asia.

Vähäsen sillä silmällä olinkii jo katsellut Keuruun Yömaratonia 
ja ennenko siellä räjähät nauramaan ni ennoo täyttä maratonia menossa juoksee.
Heinäkuun helteistä en niin välitä joten yöjuoksu on ihan täydellinen!
Puoli kymmeneltä tapahtuva lähtö on mulle jo keskiyötä :D  
kai se siihen aikaan jo vähän alkaa hämärtyäkin?
Miten mä en näiden vuosien kokemuksella voi muistaa onko heinäkuun alussa yöllä pimeää?!?

Sunnuntain kympin jälkeen kuin jonkin johdattamana silmiini pompsahti Takomorunnersin viesti kesän kilpailuista. Rohkaistuin ja kysyin vieläkö Keuruulle mahtuis mukaan.
Että tässä sitä nyt odotellaan vajaa kolme viikkoa hoo hetkeen.

Ounou!

Matka on siis varttimaraton, 10,55 km!







18.6.2017

Semmone hyvän fiiliksen kymppi


Oli niinko ihan pakkopakkopakko päästä juoksemaan
 vaikka taivas yritti ilmeisesti huijjata olla lähtemästä. 
Koko päivän satanut mut taivas ei tainnu tietää 
että mä itse asiassa saan kiksit sateesta, 
se on jotain niin täydellisen terapeuttista! 
Tällä lenkillä ei sit satanutkaan.

Lähdin ihan sillä fiiliksellä että mennään nyt 
semmonen lyhyt vaikka kun on nuo uudet kengät (!!!!)
että ei ainakaan matkan takia ota kintut itteesä.
 Suunnittelin lenkin, laskin sille päässäni matkaa noin 5 km.
 Sounds like a plan!

Ensimmäisen kilometrin kävelin.
Tokalla kilometrillä huomasin että kello näyttää nyt
 ihan liian alhaisia sykkeitä, ei muka olla ees asteikolla!
 Siinä kohti pysähdyin rassaamaan sykeanturia ja hieraisin vähän sääriä. 
Ajattelin että olokoot, nyt ei katella sykkeitä sitte!

Siinä viiden kilometrin kohdalla olin että eeeeiii..en varmana mee vielä kotiin.
 En pääse ens viikolla lenkille ennenko
 ehkä torstai iltana, nyt akka laitat kinttuihin vaan vauhtia. 

Vilkaisen kelloa ja se näyttää vajaata 7 kilometriä. Siitä se ajatus sitten lähti.
No kyllähän mä nyt sen kympin juoksen, ei oo paha hei!
Kahdeksan kilometrin kohdalla hyydyin,
 pausetin ajanoton ja pysähdyin hengittämään rauhallisesti.
Jatkoin kävellen pari metriä. 
Ja sitten taas juoksin, tuo pieni pysähtyminen toi lisää virtaa.

Siinä missä kääntyisin omalle kotikadulle vilkaisin taas kelloa; 9.20 km. 
" Nyt et jätä kesken!!!" Huusi joku takaraivossa.
Niin. Jatkoin juoksemista, kirin vielä loppua kohti.


Ei hassummin mulle. 
Ehkä tässä on pakko kokeilla kokonaista kympin juoksua!

Nyt kun taisin löytää passelit kengätkin!

Powered by Innostumo






12.6.2017

Penikat menkää pois jo.


Viime maanantaina oli sitten juoksukoulun yhteisjuoksu. 
Yhteisjuoksu siinä mielessä että kaikki juoksi tai käveli mutta omaa tahtiaan. 
Minulla oli varovaisena tavoitteena 10 km. 
Eniten ärsytti taas se saman lenkin kiertäminen.

Tutut, raivostuttavat penikat ei kyllä nytkään jättäneet rauhaan mutta en antanut niiden häiritä. Kerran pysähdyin hieromaan niitä, eihän siitä apua ole kuin viidelle askeleelle ja sitten ne alkaa taas painaa ja kiristää. Viiden kilometrin kohdalla kipu helpottaa mutta pysähtyä saati kävellä ei voi. Että painalsin menemään toiselle kierrokselle ja kolmannelle että sain sen kymmenen kilometriä täyteen. 

"Maali" oli järven rannassa joten suuntasin askeleni järveen.
 Helvetti ko oli kylymää mutta helpotti hitusen.

Itseasiassa se kymmenen kilometriä jäi 4 metristä vajaaksi. Aikaa meni 1.15 h. Harmittaa tietysti että kello ei rekisteröi tuota nopeimmaksi kympiksi :D Mielessä välähti ajatus että mikä se aika olisi jos nuo riivatun kintut olisi kunnossa.



Loppu viikko meni parannellessa jalkoja, enkä päässytkään / kerennyt juoksemaan ennenkuin lauantaina.

No se oli sitten semmonen ihan kunnon itsensä häpäisy lenkki.
Oli katsokaas niin ihanan lämmin että laitoin uudet juoksushortsit jalkaan.
Kävi sitten silleen että jokaisen vastaantulijan kohdalla teki mieli pysähtyä ja laittaa jalat ristiin.
Nimittäin ne housut nousi juostessa niin ylös kuin housut nyt pääsee paljastaen just sen paikan läskistön josta eniten yritän päästä eroon; sisäreidet, siis se osa joka hinkkaa yhteen kävellessä, tiijätteks? Nehän siis juostessakin olis pidemmän päälle aiheuttaneet ongelmia.
Harmitti joo kääntyä kotiin päin, 
Kävin kuitenkii mäkilähtöjä tekemässä tuossa pikku metikkömäessä.
Tuli vähän parempi olo.



Tästäkin hupaisasta kipittelystä ne penikat oli taas "back in fire".

Viikonlopun aikaan sisuunnuin vihdoin sen verran että nyt nuo jalat on saatava kuntoon jos tässä meinaa jotain juoksuja vielä juosta. Hieronnan sain vielä tälle viikolle.
Tilasin myös uudet kengät, järjestys numerossaan kolmannet kokeiltavat.
Kenkien tilaus oli kyllä semmonen juupaseipäs jankkailu.
"Ostasko vai eikö ostas?
Jos nyt nuilla polvea vääntävillä juoksisin kuiteski syksyyn?
No enkä juokse."
Eikä ne silti välttämättä ole passelit.
Saapa nähdä. Alan olla aika skeptinen.




3.6.2017

Kirppuvuoren valloittaja


Paikallinen kukkula valloitettu jälleen kerran :)

Aamupäivän mietin sellaista reittiä että saisin juostua tunnin suht iisissä maastossa,
 mahdollisimman vähän asfalttia. 
Vielä matkalla mietin vaihtoehtoja mutta laskin
 että pururadan vitonen pitäisi juosta kaksi kertaa
 ja jotenkin mun ei yhtään nappaa saman reitin juokseminen. 
Tiijätteks ku lopettamisen riski on aika iso siinä kohti
 kun vois kääntyä jo kotiin eka kiesiltä.
 Tunnen itteni. 

Eniveis.
 Purtsille menin mutta sieltä jatkoin toiseen suuntaan
 ja matka "huipentui" paikallisen kukkulan päälle.
 Jösses mikä nousu, hemmetti jos ei ala jossain näkymään!
 Tässä kohti musiikilla on järetön voima!
 Tamppasin mäen ja samalla hymisin mitä ähkimiseltä pystyin

 "mä tiedän mitä teen, 
on selkeet tavoitteet ja
 nyt mun enää täytyy jaksaa!"

 Jep. Heedpäri ja Elastinenhan ne!

Kukkulan laella sitten ne pakolliset vuorenvalloittaja selfiet
 ja loppu olikin helppoa ja hauskaa juoksua alamäkeen. 
Viimeiset kolme kilometriä metiköstä on asfalttia, 
juoksin siellä pientareella.

Matkaa tuli yhteensä 12,15 km.
Aikaa meni 1,40 h.

Pisin matka ehkä ikinä?

Garmini onnitteli lopuksi kympistä ajalla 1,18 h!

Palautumisaika rapeat 74 tuntia :D



1.6.2017

Alku askeleet


Jonnekin on ne juostessa pään läpi puhaltavat ajatukset purettava.
Kokeillaan tätä.

Samoiten ne pähkäilyt kengistä, vaatteista, reiteistä... mitä näitä nyt tulleekaan mieleen.

Ihan ihan aloittelija en kuitenkaan ole. Enempi vähempi oon juossut vuodesta 2013.
Alkuun tupakoinnin lopettamisen tueksi...oikeestaan useammankin kerran. Eeeh..
Mutta nyt tän vuoden tammikuussa ei tupakointi liittynyt mitenkään kun pitkästä aikaa sitten syyskuun laitoin juoksukengät jalkaan ja annoin mennä.
Vuoden alusta siis lenkkeillyt jotakuinkin säännöllisesti.

Huhtikuussa aloitin juoksukoulun.
 Ideana oli saada lisää matskua tukemaan tätä
 ja onhan sitä saatu inspiksen ja kunnon karttumisen lisäksi.

Jos nyt koittas vaikka kerran viikkoon tulla pitämään omaa päiväkirjaa tänne.

Hyvä alku :D