2.6.2018

Palautumista


Tämä viikko meni ihan palautellessa.


Lauantai-iltana laitetut kompressiosäärystimet otin vasta maanantaina pois.
Uskalsin vihdoin!
Särkylääkettä kahtena yönä,
 ei palautuminen ainakaan unesta jäänyt kiinni!



Kintut oli kankeat pari päivää mutta jo tiistaina pääsin laskeutumaan portaita ilman hengenhaukkomista ja vieläpä etuperin!
Olin ihan varma että viikko tässä ainakin menee.



Alkuviikko meni kotona palautellessa, 
paikoilleni en siis jäänyt vaikken lenkille asti päässytkään.

Torstaina oli jo ihan pakko päästä.
Otin varmuuden vuoksi koiran mukaan
 etten ainakaan montaa juoksuaskelta voi ottaa.

Pururadalla itikoiden keskellä oli kyllä pakko vähän juosta.




Tänään, lauantaina, käytiin kävelemässä Pyhä-Häkin kansallispuistossa.
Taas niitä itikoita!
Nyt ei juostu askeltakaan, 
töitä se teetti.

Pyhä-Häkki on kyllä hieno paikka! 
Suosittelen! 
Ei nousuja, todella selkeästi merkityt ja helpot polut, pitkospuita riittää!


Seuraava häppeninki (jollekkin kisa, mulle nämä on enempi tapahtumia) olis sitte Tahko juhannuksena! 
Nousumetrejä melkein saman verran ko 
KK 31k mutta kilometrejä reilu kymmenen vähempi!
Matkalla Kuusamosta sanoin miehelle tosin ettei
 mua huvita niinko pätkääkään lähteä sinne.

Kai se on ihan ymmärrettävää 34 km:n jälkeisenä päivänä?

Mieli vaihtuu aika tiuhaan, 
eniten arveluttaa kerkeänkö palautua Ylläkselle, 
vajaa kolme viikkoa väliä. 
Sitä ei huvittas ryssiä palautumattomuuden takia.



Oon kyllä aika varma että juhannusaattona löydän itteni viivalta,
semisti ehkä kauhusta jäykkänä mutta
 jos ottas sen ihan vaan semmosena kivana pikku reippailuna!



Siitä tullee kyllä hauskaa!

28.5.2018

Nuts Karhunkierros 31k


Se oli siinä. 
Kauan odotettu ja jännitetty keissi oli sitte siinä!

Ja oliha muute ihan mahtava reissu!

Rukalla oltiin jo torstaina, kerettiin käydä kattelemassa kisakylää ja rinteiden päällä tuulessa tietty ottamassa parit selfiet. Tuolta jostain mun takaa se polku kuulkaas kiemurteli. Eli jossain siellä on Juuma. Näin mä katoin mapsista ja yritin tähdätä itteni siihen suuntaan.



Kisa-aamuna jännitti!
 Aamupäivän tunnit oli PITKIÄ!!! Jos olisin tajunnut että mun lähtö, se vihoviimeinen F heat lähtee niin myöhään niin oisin luultavasti vaihtanut sen. Tieto tästä tuli vaan niin myöhään että vaihto olisi maksanut euroja. Joten sama kai tuo..odottavan aika on aina pitkä.



Pakkasin juoksuliiviin ihan hirveesti kaikkee...ylimääräistä kuten reissun päätteeksi totesin.
Oli geeliä, irtokarkkia, suolaa, proteiinipatukoita, glukoosipastilleja, energiapatukkaa että nälkä ei vaan vahingossakaan pääsis yllättämään. 

Liivit painoi mutta se ei ihme kyllä tuntunut juuri missään, ei haitannut menoa yhtään. Ainoastaan kun nesteet alkoi käydä vähiin niin liivi heilui päällä, enkä jaksanut kiristää sitä.




Parin kilsan jälkeen iskin napit korviin ja meno alkoi maistua vielä paremmalta. Jopa laulatti.
Ensimmäiset kymmenen kilometriä meni kepeästi, maisemat oli ihan mahottoman kauniita! 
En vaan malttanut pysähtyä kuvailemaan, tämän tiesinkin jo. 
Selkiä tuli vastaan ja hiljaisen kunnioituksen vallassa ohittelin pidempien matkojen sankareita. 
Jonkin sortin idoleita mun silmissä :D

Matkalla meni alas vain urkkajuomaa, vettä (paljon), geelit, vajaa energiapatukka ja glukoosipastilleja pari. Suolaa ronkin kans kun alkoi tuntua omituiselta.

Huolloissa tietysti suolakurkkua, sipsiä ja suklaata. Vesi ja urkkajuoma varastojen täydennys.
Mistä tulikin mieleen että vois opetella tehokkaammin tuon lötköpullojen täyttämisen. Aikaa meni tunkiessa niitä takaisin liiviin.
*huoh* 

Juuma-Konttainen väli on kaikkea pitkospuista juurakkoon ja mutaisesta hiekkatie pätkiin.

Huoltoja 31 km:llä on kaksi ja niillä on 17 + km väliä. 
Toiseen huoltoon laskin kilometrejä. Jotenkin luulin että se olisi Konttaisen päällä mutta ei. Hirrrrrveen nousun jälkeen kipiteltiin vielä alas suht jyrkkiä portaita pitkin.

Toisessa huollossa tajusin olla ottamatta pulloja pois liivistä.
Samassa huollossa myös tuli huono olo kun jäi paikalleen, jalat tärisi ja jotain pyrki nousemaan ylös vatsasta. Väkisin tungin suklaat ja suolakurkut sekaisin suuhun ja jatkoin matkaa.

Nousut ja laskut jatkui. 
Reisissä riitti jerkku ihan järkyttävän hyvin. Olin tosi yllättynyt! 
Omasta mielestäni suorastaan rokkasin mäet ylös! 
On siellä siis jotain muutaki ko pläskiä 😆




Menin ihan semisti sekaisin näistä nousuista mutta oisko tämä sitte Valtavaaralta?
Rukan hyppyri näkyy täältä.
Aika moni pysähtyi kuvailemaan.

Minä raukka luulin että tämä oli viimeinen nousu
 kun se perkeleen Rukakin jo pilkisti sieltä mutta
voi minua parkaa...kyllä minä luulin niiiiiiin väärin.



Kerkesin laittaa jo seuraavan vaihteen päälle kun
 kellossakin kilometrejä oli yli 33 että EI VOI enää tulla nousuja.
 Vitut. Tuli! 
Ja se oli kaikista pahin (henkisesti ja fyysisesti)! 
Aikalailla mun silmissä pystysuoraa sora nousua.
Huokaisin, kirosin ja aloitin askel kerrallaan. 
Ohitin henkeä haukkovia kanssajuoksijoita ja tuijotin vaan maahan. 
"mikääneikestäikuisesti, mikääneikestäikuisesti, tämälooppuuihankohtaihankohta!"

Loppuihan se. 

Loput matkasta oli alamäkeä.
Otin kuulokkeet pois että kuulin maalialueen musiikin.

Se onnen tunne! 
MÄ TEIN SEN!!!

Vielä portaat..älä nyt saatana kompuroi näissä.
Hipsuttelin portaiden vierellä, portaat teki jo kipeää, ei vaan pysty!

Täyttä juoksua punaiselle matolle!


Kyllä.
Kroppa huusi hoosianna kun matkanteko loppui.
 Jokainen askel sattui.

Kiitos jalat!
Kiitos pää!
Me tehtiin se!
Erikois kiitos myös lantion seudulle johon kyllä koski mutta sillee siedettävästi vaikkakin aika epämiellyttävästi, nousut teki sille nannaa, tasaiset pätkät meni miettiessä ottaisko särkylääkkeen ja missähän taskussa se mahtais olla. 

Mökillä odottikin pitsa ja Pepsi Maxi.
Suihku. 
Pitkä kuuma suihku.



Yöksi (ja seuraavaksi päiväksi) kompressio säärystimet.
Särkylääke ja huulirasva.



Tämä oli mun ensimmäinen polkujuoksu kisa.
Joku mainitsikin ettet sitten helpompaa valinnut. 
Suoraan sanottuna mä en juurikaan perehtynyt reittiprofiiliin vaan olin täysin myyty 
näistä upeista maisemista. 

Tiesin että tuonne on päästävä!

Aloin tutustua reittiin ja muiden rapsoihin vasta kun oli liian myöhäistä perääntyä
 (matka ja majoitus maksettu).

Jos yhtään jahkailet että lähtiskö niin mene ihmeessä!

Ei sitä suotta hehkuteta.



6.5.2018

Toukokuuta


Phffft..
Aika lentää, minä en.

Hei kolme viikkoo Karhunkierrokseen!
*fakfakfakfak*

Otetaaks tällee pikakelauksena kuluneiden kuukausien kuulumiset siltä osin?
Mun täytyy kyllä nyt luntata vähän mitä oon oikeen tehny..

Reenattu on. 
Vähän kyllä on semmone kutina ettei kuitenkaan tarpeeksi
 koska laiska kun olen ja menen aika helposti sieltä mistä aita on matalin. 
En ole juurikaan tunkkaillut mäkiä. 
Enkä tehnyt lihaskuntoa niin paljoa kuin olis pitäny.
Ja tätä tulen katumaan, se on selvä se.



Olikohan se helmi vai maaliskuuta kun pitkiksen
 jälkeisenä aamuna jalkapohjassa rusahti. 
Ei siihen koskenut paljoa mutta säikähdin sen verran 
että sain varattua ajan fysioterapeutille.

 Sieltähän niitä ongelma kohtia sitten alkoi löytyä. 
Säären sisäosat melkoisen juntturassa,
 niitä nappuloita on yritetty hieroa auki.
Paha vaan että niitä tulee lisää kuin sieniä sateella 
jokaisen vähän kovemman juoksulenkin jälkeen.
Tähän ilmeisesti karkaileva lantio on syynä. 
Oikea lantio ei tue väsyessään tarpeeksi askelta jolloin 
säären lihakset joutuvat liian kovalle koetukselle. 
Tätä nyt olenkin treenannut jumppanauhalla. 


En myöskään ole tehnyt kyykkyä oikein tämän
 takia mutta nyt se edes menee. 
Välillä kyllä joutuu ihan ajatuksen kanssa suuntaamaan 
polvet samaan suuntaan varpaiden kanssa. 

Tässä sivussa talvella tuli hiihdettyä! 
Pitovoiteiden kanssa ja ilman :D 
Sillon ei naurattanut yhtään. Jollain sisulla 12 km sain sivakoitua. 
Samaa sisua tarvitaan kolmen viikon päästä.



Juoksu treenit tein suhtkoht ihan ohjelman mukaan.
Jos jotain piti jättää välistä niin ne oli ne kovemmat vedot.
Pitkiksistä en luovu, niitä odotan kuin kuuta nousevaa ja teen reittisuunnitelmia.
Poluilla kävin tosin vähän. Tai kyllä mä yritin.
 Aina se meni rämpimiseksi. Tästä on todisteena Instan kuvat. 
Siitä tuli jo semmone sunnuntainen perinne.

Poluille pääsin kunnolla vihdoin viime viikolla!
Ai llllluoja! Se fiilis! Jotain mielettömän mahtavaa!
Kaksköt kilsaa ja neljä tuntia siellä sitten heiluinkin..



Flunssat sain aika hyvin välteltyä kunnes tällä viikolla..
Selvisin kahden päivän makoilulla.

Uutena lajina talven aikaan kävin kokeilemassa fascia venyttelyä ja retro aerobiciä. 
Ens kerralla muistan olla laulamatta niin pysyn tahdissa mukana :D

Kaikkee aika kivvaa on taas tiedossa kesäksi!
Taidan päivittää tuohon sivuun mun kesä kalenterin kisojen suhteen.

Saa hei vinkata hyviä tapahtumia! 







5.2.2018

Helmikuuta!



Pikkusen nuo mun otsikot on tylsiä.

Onko vähän hei parhaat talvi kelit!!

Huomaan löytäväni itseni innosta puhkuen hiihtoladuilta vähän väliä.
Ja tykkääväni siitä ihan hitokseen!
Meitä on muitakin joihin kouluhiihto on
 jättänyt jälkensä puistatuksen muodossa, niinku " ei ikinä".
 Mulla tämä kyllä koskee kaikkea liikuntaa. 
Teen nyt sitä mikä joskus on ollut "en hitossa!!"



Viime kuussa sivakoin enempi mitä juoksin. Ei haittaa.
 Juoksua kuitenkin tuli ihan kivasti.
Viime kuu oli myöskin eka "ehjä" kuukausi aikoihin. 



Tänä aamuna kävin pitkästä aikaa vaa`alla.
Ei ois pitäny.
Ainakaan vaaka ei näytä pienempiä lukemia kaiken tämän jälkeen.
Kyllä minä niin mieleni pahoitin.

Ehkä pitäis opetella olemaan välittämättä.
Tai olemaan syömättä kaikkee vastaan tulevaa?

Kuiteski.

Viime viikonloppuna oli aika kivvaa!
Running Academyn tiimipäivät oli kuulkaas tuolla Kuopiossa.

Lauantai meni tutustuessa toisten juoksutarinoihin,
 ratkoessa juoksuun liittyviä myyttejä ja vielä käytiin tekniikkaa ulkona. 

Tekniikka osiossa käytiinkin läpi just mua mietityttäneitä asioita kuten päkiä askellusta. 
Tiijän juoksevani kantapää edellä ja tämä häirihtee mua. 
Syytän kyllä semisti kenkiä jotka ovat kovin isolla dropilla. 
Uudet Altrat on kyllä kaikkee muuta mutta niitä en oo vielä testaillut. 
Uudet nastakengät pitäis ehkä hommata mutta mun kukkaro ei ihan aukee nyt niin isolleen. 
Niissä vois jo kiinnittää huomiota droppiin. 

Vai meniskö vaan villasukilla? 
Sitä pitää testata.

Sunnuntaina sitte jumppailtiin.
Tunnen sen jalkapohjia myöten aina niskoihin. 
Tämä yhdistettynä huonoihin yöuniin oli tämän päivän tuloksena päänsärky.

Tykkäsin viikonlopusta, oli hauskaa ja asiaa tuli paljon!
Ihan huippua tutustua tyyppeihin joilla on sama intohimo.








11.1.2018

Uutta vuotta!



Ihana uusi vuosi!

Järjettömät odotukset ja tavoitteet! En kai ole itsekkään tajunnut mihin kaikkeen menin pääni tunkemaan. Joo mä sitten olenkin menossa Nuts Ylläkselle! Elämä on jännää! Uusi vuosi meni pähkäillessä että mitäs jos sittekkii! Hitoksee! Kyllähän mä haluan sinne! Kymmenen minuuttia ennen vuoden vaihtumista (ja hintaportaan) ilmoittautuminen oli sisässä! 

IIIIKS!

Kaikki kolme kisaa tulee olemaan aika tiukalla aikataululla mutta selittelen tätä itselleni että maisemien ja kokemuksien takia niihin haluan. En tosiaankaan ole lähdössä voittamaan muuta kuin itseni. 

Sitte vaan tuumasta toimeen.


En voi sanoa toivovani että sairastelut niinku riittäs jo ja en aio muute olla kipeenä tänä keväänä.
Kun lenkille lähtö on vaikeaa niin muistan että huomenna en ehkä enää pääsekkään ja mä teen tätä koska se tekee minusta onnellisemman. 

Eikä vuoden 1000 km tavoite sohvalla makoilemalla täyty. 

Viime viikolla oli ihan pakko päästä metsään.
Saatoin vain toivoa että siellä olis polkua auki.

Eli menin umpihangessa ihan hyvän pätkän. Se oli rankkaa se. 
Thänk kaad lumikenkäilijöille! Pääsin ihan kivasti valmiiks tampattua polkua kunnes laskeskelin (no tarkistin sports trackerista) koska pitää kääntyä takasi ettei tarttis pimeessä haahuilla takasi ihmisten ilmoille. 

Lenkistä tuli ihan himppasen vajaa 10. 
Viimeiset metrit jäi vähän nakertamaan mutta olin niiiiiiiin jäässä että ei käynyt pienessä mielessäkään tehdä yhtään ylimääräistä lenkkiä.
Koira oli varmasti täysin samaa mieltä.


Palautuminen näytti ihan uusia lukemia.


Tätä reissua ennen olin päättänyt pärjätä teknisillä kerrastoilla taas tän talven.
Saunassa sulaessa päätin että josko panostaisi toimivaan kerrastoon.
Pikaisella kuuklauksella merinovilla sai täydet pisteet.

Tulee niiin tarpeeseen jos oikeasti  (ois vähä pakko niinku) meinasin talvella juosta.



On se hyvä! Oikeesti loistava!
Ei peba jäätynyt! Ekaa kertaa evö talvella.

Oon in lööööv!


28.12.2017

Tämä vuosi



Kulunut vuosi oli mun eka "ehjä" vuosi juoksun suhteen.
Ajattelen tämän "ehjän" sillai että joka kuukausi tuli juostua,
varsinaista innon lopahtamista ei tapahtunut. 

Huhtikuussa kävin kokeilemassa kipeänä Extreme Runia Tahkolla. VIRHE! Ei mikään edullinen osallistumismaksu, oisko kannattanut myydä paikka? No olis. Kärsimysten reissu se.

Vuoden ekat kuukaudet meni ootellessa juoksukoulun alkua. 
Tietty piti edes vähän yrittää ettei ihan nollasta tarvi aloittaa vaikkei se mitään oikeestaan ois haitannu. Meitä oli laidasta laitaan, enempi vähempi juosseita siellä.

Sieltä juoksukoulusta sain lisää eväitä, vinkkejä ja intohimoa lajia kohtaan. Se kirkasti sen faktan että tämä on mun juttu, en ole joukkueurheilija, en vaan ole. Joudun työssäni (niin vanhassa kuin tulevassakin) olemaan ihmisten kanssa että yksin oleminen, ajatusten nollaaminen omassa kuplassa auttaa jaksamaan..kestämään muita ihmisiä? Saaks sillee sanoa? Kai sen vois nätimminkin muotoilla? :D

Vaikka hyvässä porukassa on kyllä hauskaa harrastaa, 
eri asia miten sen hyvän porukan löytää.
Tai mua ei vaan haluta siihen porukkaan? Mene ja tiedä.
Näinkin on ihan hyvä.

Poukkoilee taas tää juttu.
Juoksukoulu meni silleesä vähän "hukkaan" etten pystynyt penikoiden takia tekemään niin täysillä ja paljon kuin olisin halunnut. Kevät meni osittain myös tuskaillessa kenkien kanssa, oliko viidennet vihdoin oikeat? Onneksi sain kenkiä kaupoista kotiin testattavaksi, muuten olisi kyllä konkurssin ovea koputeltu.

Mun luottopopot on tätä nykyä siis New Balancen 1080, lestiä löytyy. 
Eikä ne ole pinkit. Siitä iso plussa.

Juoksukoulun lopuksi juoksin ekan kymppini (oikeestihan se oli hieman vajaa) niillä perkeleen kipeillä penikoilla, aikaa meni 1h15min.

Sitte ko se juoksukoulu lähenteli loppua niin huomasin ilmoittautuneeni puolimaraton valmennukseen. Näiden valmennusten väliin jäi muutamia viikkoja, nautin ettei ollut mitään "pakollista".

Juhannuksena juoksin siinä sitten ekan virallisen kymppini. Aikaa sain tiristettyä kymppi minuutin pois! Ihan eri juttu juosta ilman kipua ja toisekseen tapahtumissa juokseminen tuo ihan oman twistin! 



Heinäkuussa sitte oli se Keuruun yömaraton jossa suhautin varttimaratoonin, mua edelleen huvittaa tuo "vartti maraton". Niitä vaan neljä nii se ois täys maraton! Ei paha..hko.
Kympin kohdalla vahtasin kelloa,
ei mennyt alle tuntiin.



Jossain näillä kohdin, reenatessa kohti puolikasta, löysin polkujuoksun.
Tällä hetkellä se on parasta mitä tiedän. 




Ensimmäisen puolikkaani juoksin Jyväskylässä Finlandia Maratonilla.
 Jännitin kyllä ihmeen vähän.
Luotto omaan jaksamiseen juosta alle kolmen tunnin
ei ollut järin suuri mutta niin vaan loppuaika näytti 2h30min.
Jaksoin juosta nopeampaa tahtia mitä olin kuvitellut,
pysyin tiukasti valmennustiimistä tuttujen tyyppien kannoilla.
Kiitos heille!



Seuraavat päivät olikin sitten hieman tuskallisia mutta se huuma,
 tunne: jumalisten minä juoksin 21,1 km voitti senkin!

Jossain sillo lokakuussa oli sitte se elämäni paskin kisa. Ihan oma vika että meni läskiks koko homma. Opin kyllä, ärsytti oma tyhmyys. Palautus maanpinnalle takaisin nöyräksi aloittelijaksi.





Taas tän rupeaman jälkeen olin ekan viikon taivaissa kun ei ollut enää "pakollista ohjelmaa". Pian kuitenkin alkoi kiristämään, jotain pitää nyt keksiä! Kuin tilauksesta tuli sitte tämä Takomotrainingin Running Academy. YES PLIIS!! Just ku mulle tehty! Pääsin 75 muun mukana kehittämään tätä konseptia! Ihan loistavaa!

Marraskuussa se sitte alkoi! Siitäpä lähtien minusta tuntuu et oon ollut tasaiseen kipeänä, just kun pääsen reenailun makuun niin iskee joku tauti! Ihan perkeleen rassaavaa, kelit on nyt just tosi hyvät, olis aikaa tällee lomalla ni mitä vttua! Kipeenä! KOKO AJAN! Just sen verran etten oikein tiedä kannattaako ettei pahene, vaikka paheneeki. Oikeesti kävin kokeilemassa...eeh..



Että entäs nyt sitte?

No kuulkaas!
Jäin ihan täysin polkujuoksun pauloihin jotenka ekat kisat, 
lähinnä maisemien takia, on jo tiedossa!

Toukokuun lopussa Nuts Karhunkierros 31 km.
Juhannuksena Tahko Trail 23 km.

Haluaisin Nuts Ylläs-Pallakselle, sieltä kans se lyhin matka mutta..niin..perheellisen opiskelijan budjetilla nämä on aika hinnakkaita reissuja (ilmoittautuminen, matkat ja majoitus plus syömiset/juomiset). Vaikka lupasinkin julkisesti jos selviän viimeisimmästä näytöstä että lunastan paikkani tuonne ni silti. Siis mä selvisin siitä mutta en ehkä ihan kunnialla..

Oikein passeli vuosi.
Yritin laskea kilometrejä mutta katoppa ku menin vaihtamaan kelloa niin kaikki data entisestä kellosta on teillä tietymättömillä.
Sama suomeksi: elokuusta lähtien jotain 250 km.

Parempi sekkii kuin ei mittää.
Tulevana vuotena ainakin jotain enkkoja voisi paukutella.






10.12.2017

peekoota



Voihan pk-kausi.
On hieman omituista ettei "voi" vain  mennä 
vaan pitäis himmailla ja lönkytellä hitaasti!
Mut näin mä olen nyt yrittänyt tehdä.

Yritin hölkätä.
Se oli kamalaa. 
Se tuska reisissä ja pohkeissa ja kaikkissa!




(Tää oli joku suht rehellinen juoksu lenkki. 
Kun en jaksanu himmailla kerta vauhtiin pääsin.)

No mä kaivoin sauvat liiterin perukoilta, paljo parempi.
Pysyy tahti tosi hyvin ja saa kädet/niskahartia osiokin jotain tekemistä.
Plus voi mätkiä uhkatilanteessa.
Ei oo vielä tarvinnu.
Mut voisin kyllä.

Oon suihkinu menemään pururatoja, mäkiä ylösalas.
Ihan erilailla tuntuu kyllä!
Puristan vissiin persiillä suht hyvin,
 jumaleissöni miten oli pakarat hellänä.
Ties tehneesä.

Ohjelmaan kuuluu myös lihaskuntoa ja kehonhuoltoa.
Pilates oli vähä outo juttu vaikka
 jooga tunneilla oon paristi käyny 
(oli vähä hohhoijjaa hommaa mun makuun)
RA:n ohjelmassa on pilatesta mutta 
minen oikein päässy siihen sisään. 
Youtubesta valkkasin sopivan oloisen videon, 
sillä rupes onnistumaan. 
Löyty muute ne syvät vatsalihakset ja 
selässäkkii mulla tuntuis olevan lihasta! 
Ties tehneesä sitäkii.

Viikko takaperin olin hieman kipeänä. 
Koko perhe oli enempivähempi.
En päässyt lenkille mutta ilmoittauduin Tahko Trailille!
Juhannuksena siellä sitte tahkotaan mäkiä ylösalas.
My kinda fun!

Nytte tilasin parit uuden kengät testiin 
koska me speedcrossien kanssa ei päästä
 yhteisymmärrykseen mistä voi hinkata ja puristaa.
Mokomat.

Oisko ens kerralla sitte hei vaikka niistä kengistä!
Tai jos mä keksin vielä jonneki ilmottautua!
Kävi mielessä jos kerran kuussa kävis jossain kilpailuissa,
oisko siistiä!