17.9.2017

Puolimaratonini mun


MÄ TEIN SEN!

Enteks eka puolimaraton on nyt vain suloinen muisto  ja kipeät jalat.

Ihan huikee fiilis!
 Tän voimalla kyllä jaksan paukutella henkseleitä ja 
olla häpi ainakin nyt hetken verran!

Mut otetaanko alusta?
 Niinku vaikka eilisestä päivästä, ennen lähtöä?


Tankkailut onnistui ilmeisen hyvin; 
aamulla kolme palasta leipää täytteineen ja kahvia sekä tankkausjuomaa.
Just ennen Jyväskylään lähtöä lautasellinen tikka masalaa riisillä ja paljon vettä.
Noin tunti ennen lähtöä bansku ja manteleita.

Hiipivä jännitys kyllä pisti pakan sekaisin ja 
huomasin kotona pyöriväni vähän siellä sun täällä 
tekemättä kuitenkaan mitään järkevää.
 Että kyllä, mua jännitti! 
Yö unet kuitenkin sain nukuttua että väsynyt en ollut.

Puolilta päivin tuli kyyti ja 
matkalla purettiin tuntoja tulevasta rutistuksesta.

Ääneen lausuttua aika tavoitetta mulla ei sinänsä ollut.
Epäilin aika kovasti omaa kuntoani...
Kunhan maaliin pääsee kolmen tunnin kuluessa ja saa mitallin niin fine.
Arvelin että jaksaisin juosta 7.30 min/km tasaisesti koko matkan.
Että ryhmittäydyin sinne perille ihan suosiolla.



Sit läks!

Juoksin sitä meinaamaani tahtia mutta 
huomasin edessä saman
 puolimara valmennuksen kaverit ja
 heidän vauhti tuntui aika sopivalta joten hinasin kannassa kiinni.

Tahti oli aika tasan 7.00min/km ja
 siinä pysyttiinkin kivasti melkein loppuun asti.



15 km kohdalla tajusin etten ikinä ole juossut niin pitkää matkaa yhteen syssyyn.
Ajatus huvitti.
Samalla tajusin ettei mua satu mihinkään! 
Varsinkaan pohkeisiin!
 Ihan hemmetin hienoa!

Energia geelejä nappailin kolme koko reissulla,
 tankkauspisteillä join vettä ja urkkajuomaa kupillisen.

Loppua kohti polvet sitten alkoikin ilmoitella olemassa olostaan,
 yritin juosta tien vieressä hiekalla, 
emmä nyt tiiä helpottiko se mutta ainakin
 noin ajatuksena pehmeämpi alusta tuntui välillä hyvältä.

Viimeisellä kilometrillä tuli paha olo.
Nieleskelin ja mietin vain seuraavia käännöksiä ja ihan kohta edessä olevaa maalia.
Tässä vaiheessa ei helvetissä enää luovuteta!


Huono olo unohtui kun näin 
kolme kappaletta mun miehiä odottamassa maali alueella.

Vielä loppu rutistus ja näin kellon juuri ylittävän 2.30 ajan!
Kellon lukemat oli 21.37 km ja 2.29.40h.
Mielenkiintoista..

En olis ehkä pysynyt tässä vauhdissa yksin vaikka
 oikeastaan koko matkan kuuntelinkin musiikkia
 ja olin omissa maailmoissa.


Vähäsen mua kyllä harmittaa ettei
 noin isossa (ja kalliissa) tapahtumassa mitaleissa ole edes nauhoja! 
Myös teknistä tapahtumapaitaa yritin etsiä sitä löytämättä?!

Mut nuo on pikku juttuja oikeastaan
millä hitolla mä teippaan tuon mitalin seinään?!?























5.9.2017

Ihan kohta!


Hei ensi viikolla puolimaraton!

Ai mitkä fiilikset?
Pelonsekaiset, välillä tuntuu että
 mä en pysty/voi/halua ja 
sitten taas vuorottelee näyttämisen meininki 
että kylllähän mä vaikka väkisin sen ryykään läpi. 
Niimmä olin aatellu tehä.
Mennä läpi 21,1 km että saan mitalin.
Tavalla tai toisella.
Itseni tuntien edes jollain tapaa hölkäten.

Eihän tää reenaaminen nyt ihan menny niinku oisin halunnu.
Ensinnäkin toi koulun aloitus ja 
työssäoppiminen vähän sotki tätä loppua.
Kouluun sain sentäs mentyä yhtenä päivänä pyörällä!
 25 km yhteensä.
Harkkapaikka on tuossa aika lähellä mutta
 lapsen hoitopaikka on päinvastaisessa suunnassa 
ja minusta nyt ei vaan ole aamulla heräämään
 ja taistelemaan sen kanssa rattaiden kanssa sinne.
Sitten on ne isompien lasten harrastukset
 eli mulla on jäänyt reenejä välistä vaikka
 oon kuitenkin yrittänyt jollain tavalla edes paikata niitä.
Kauheeta selittelyä.

No sitten. 
Sitten kaikista tropeista ja tähtien asennoista huolimatta sairastuin flunssaan. 
Niinku just nyt!?!
Tätä pahempi ajankohta olisi ensi viikko...jos tästä jotain positiivista pitää löytää.

Kerkesin jo miettiä että jos nyt tää 
jäis välistä niin jossain käyn sen
 puolikkaan juoksemassa vielä tänä syksynä. Se vähän helpotti.
 Ja tieto että osallistumisen voi siirtää 
ensi vuoteen lääkärintodistuksella.
 Pystyin jo tän tiedon voimalla hengittämään taas syvään. 

Tällä viikolla olisi vielä ohjelmassa (kunhan jaloilleni pääsen) jonkinlainen pitkis.
Sohvan pohjalla hekumoin minne sitä menis..
Alkuviikosta hauska vauhdittelu lenkki ja ruokalistan suunnittelua!
Koska tankkaus!
Mikä ei sitten tarkoitakkaan suklaata ja sipsiä?!? Say whaaa?

Mut mitäs sitte tän jälkeen?
Onkohan takki tyhjä?

Uutta puolikasta kohti?
Vai mitä sitä tekis?