28.10.2017

Nutsina



Siis enhän mä ole täällä edes kertonut vielä!
Kaikille nollalle lukijalle..



Joku aivopieru kuulkaas tuli tuossa joku aika sitte 
ja huomasin ilmottautuneeni Nuts Karhunkierrokselle! 
Hassua miten sitä ei tuntia aikasemmin ees osaa arvata 
että kohta taas mennään. 
Jotenkin tuli niin kovin vahva "ihanpakkopäästätuonne"! 
Tiijätteks!
Jotkut asiat vaan tuntuu heti omilta, niinku nyt tää.
Kysykää siellä puolessa välissä sit et miten omalta nyt tuntuu?

Matkaksi valkkasin 31 km, sen lyhimmän.
 Aattelin jotenkin että kyllä nyt tuon verran jaksaa.
Katotaan jaksaako.

Tää on mun ensi vuoden tavoite noin niinku
 takomotrainingin valmennustakin aatellen.
Ekaks meinasin että sen puolikkaan juoksisin vähä nopeemmin, 
lähemmäs kahta tuntia ajattelin mutta
 tästä Nutsista innostuin paaaaljon enemmän!

Iha huikeeta hei!

Monet illat menikin sitten mökkiä valkatessa..
se on kuulkaas hankalaa se.







Poluilla


Polkujuoksukengät. Check. Salomon speedcrossit.
Juoksureppu. Check. Kiinasta. Elä sano mittää.

Mut niistä vaikka sitte joskus myöhemmin lisää.

Tänään pääsin testaamaan nuita spiidkrosseja niinku aikuisten oikeesti.
Kirmailin taas sen laulavan mörön polun ekan osuuden,
 tällä kertaa jatkoin matkaa kodalle makkaralle. 
Pitäähän ne kulutetut kalorit korvata herrajestas!
Varmistin asian vielä riisisuklaalevyllä.



Mut siis emmä tiiä, 
ei mulla sen erikoisempaa kerrottavaa tästä kyllä ole.
Oli kivvaa, ei pelottanut/jännittänyt niin paljoo ne karhut..
joita ei kuulemma yleensä edes näe.
Hirvikärpäset on tainnu hävitä ens syksyyn asti
 vaikken kauheesti pysähdellytkään tällä kertaa.
Silti aikaa meni saman verran!

Kummassakin jalassa on nyt sitte rakot.
Tiijänpähän käyneeni!





14.10.2017

Kun ei kulje.


Näin iloisena, odottavissa fiiliksissä istuskelin autossa ja odottelin lähtöä.
Kylläpä kohta hymy hyytyy..
Anyways.

Tämä kaikki tapahtui HiMa Runissa Jyväskylässä.

Olin paikalla tosi ajoissa koska tässä olis nyt syytä ostaa polkujuoksuun kengät
ja siellä oli Hoka One Onen esittely paikalla.
Hokalta kuulemma löytyy tarpeeksi leveää lestiä minunkin jaloille mutta jäipä nyt kuitenkin löytymättä. Not surprised..
Valkkasin matkaksi 9,4km jossa mennään lenkki kahdesti.
Koska se vajaa viishän on vasta lämmittelyä.



Lähdössä ruuvasin kuulokkeet korville ja
 vähän oli semmone "juoksisko nyt kuitenki vaan autolle ja karkuun äkkiä".
 Meno oli tervaista ja epämiellyttävää.
 Näitä fiiliksiä mä olen pelännyt aina kisoissa.
 Siinä se nyt oli.

 Reitti menee pitkin latupohjia, 
tosi kivaa juosta noin periaatteessa.

Ratkaiseviksi virheiksi löysin 
mun tasoon nähden liian kovan vauhdin, 
kierros aikoja katsoessa asia on tosi. 
Ajat menee ihan nurinpäin, eka kilometri nopein.
 Muutahan se ei sit tarvinnu. 

Veden juominen jäi kans ihan olemattomaksi, yksi syy siinäkin väsähtämiseen.
Kävelin jopa mitä en tee ikinä, jalat oli kivasti hapoilla.

Kiitti mulle riitti.
Maali alueelle tullessa en jatkanut toiselle vaan juoksin maaliin, otin mitalin ja lähdin pois.


Mä en nähnyt syytä jatkaa sitä tahmeaa tarpomista, 
pahimmillaan se tappaa koko innon lajiin 
vaikkei tässä nyt montaa kilometriä ois ollutkaan.

Mut nyt on hei koettu keskeyttäminen (vaikka sainkin mitalin)!
Ei kiitos toista kertaa.


Ehkä mä haluisin nyt jonkinlaisen revanssin.
En oo varma voinko elää tämmösen kanssa,
että vuoden viiminen lappujuoksu oli sitte tämmöne!

Hitto.



7.10.2017

Fiiliksellä!



Tällä viikolla on muute ollu ihan killeri kelit!
Tai siis alku viikosta ei ollu mutt loppua kohti parani. Ainaki täälä päin Suomee.

Toissapäivänä oli fiilis että nyt lenkille! Semmoselle rauhalliselle..niinku et ihan ajan kanssa.
Kävi kuitenki perinteiset. Ei menny ku 200m ja tuli niin nostalginen fiilis pururadasta ja reisiä kutitteli ja mitäkaikkeevielä nii aattelin sitte että pannaan menemään.
Ja minä panin.
Juoksu sujui ihan törkeen hyvin!



Taas se runners high!



Viikon pitkiksen pyhitin metsään.
 Uusille poluille, mukaan otin koiran että jos siellä on karhu niin söis sen eka. 
Siellä keskellä mehtää tajusin että 
koira kyllä menee karkuun ihan varmasti nopeemmin kuin minä. 

Parit kakkaläjät siinä hyppelin yli ja takaraivossa jyskytti ajatus
 että miltä se karhun paska oikein näyttää?
Ku ei oo ennen tarvinnu miettiä.
Täytyy kai kuuklata kohta.

Joo ni menin tuota Laulavan mörön polkua. Vähän harhailin kun etsin sen alkua vaikka olikin ihan tosi hienosti merkitty kun tiesi mistä etsiä.


Koko polku on merkitty ihan älyttömän hyvin.
En tiiä ku ei oo oikein kokemusta
 kuin paskasti merkityistä että 
voiks enää paremmin olla viitat ja pallurat reitillä?

Polku on suht vaihtelevaa mutta helposti mentävää.
Pikku purojen ylityksissä on pitkokset yli ettei tarvi kastua.


Nautin kyllä ihan täysillä.
Metsään en ota musiikkia että voin kuunnella vain hiljaisuutta.
Olisin kuunnellut enemmänkin mutta ne hirveet hirvikärpäset!
Siinä lenteli välillä puhelimet ja hanskat..


Ruuhkaa ei ollut.
Tällä pätkällä polkua on tietääkseni yksi laavu ja 
siellä kuului olevan porukkaa mutta muutoin saatiin mennä ihan keskenämme kaikessa hiljaisuudessa.


Astuin metsästä ulos täynnä virtaa!
Jotka käytin sujuvasti koulutehtäviin.
Ja janoisena..

Matkaa kotoa Sumiaistentien varteen kertyi reippa 12km.
Aikaa meni ihan kivasti mutta nopeasti!



Tilasin just juoksurepun vesirakolla.
Se kun saapuu ja on toivottavasti myös toimiva niin voisi ajatella 
jos kipittelisi koko Laulavan mörön polun alusta loppuun..
Tekiskö se jotain reilu 20 km?

On se ihan erilaista kuin asfaltilla ryystäminen.
Joka sekin on nastaa mutta tämä on ihanaa vaihtelua!
Vielä kerkii ennen lumia!

Joo ja ens viikolla on Jyväskylässä mahdollisuus testata Hokan kenkiä! 
Sinne!
 Kävin nimittäin paikallisessa urheiluliikkeessä 
katsomassa polkujuoksukenkiä mutta en oikein 
päässyt yksimielisyyteen mikä se mun kenkä olis. 




1.10.2017

uusia haaveita kohti!


Kaksi viikkoa puolikkaasta.
Mitä olen saanut aikaiseksi niinku juoksemisen suhteen?

En just mitään.

Viikko sitten kävin purtsilla. Ihan vaan todetakseni ettei
 kaikki ole kintuissa nyt kunnossa.
 Kipu meni kyllä ohi siinä viiden kilometrin matkalla.
 Jos jotain olen oppinut niin siihen ei pidä luottaa, 
kaikki ei silti ole okei.
 Jalkapöydässä on semmone pikku nystyrä, toisessa jalassa sitä ei ole. 
Ja ainoastaan juoksukengät kirraa siitä kohdasta.
 Ja työkengät mut niitä mun ei tarte nyt pitää.

Mut viikko sitten se ei silleesä haitannu. 
Nautin vaan ettei mulla ole mitään "pakollista" juoksuohjelmaa.

Tällä viikolla alkoikin sitten jo rassaamaan. 
Ehdotin jopa itse aloitteellisesti uintia (!!!) 
koska jotain oli päästävä tekemään. Tykkäisin uida enemmänkin 
mutta hallivesi kuivattaa hetkessä mun ihon,
 rasvailen kyllä naamaa ja käsiä ihan säännöllisesti mutta 
selkä on vähän kinkkisempi..ja siks toisekseen 
se siirtymä lämpimästä suihkusta kylmän hallin läpi 
kylmään veteen on ihan hirveetä. 
Vaikkei se kestä kauaa. 
Mut tarpeeks kauan. 
Hrrr..

Joo. Ni nyt mä olen tässä ollut supertehokas kotona
 kun sinne lenkille ei oikein uskalla mennä.
Nystyrä ei ole hävinnyt mihinkään, siinä se on.
 Perkele.

Mut hei mä pääsin osalliseksi johonkin tosi kivaan! 
Tai ainakkii se vielä tässä vaiheessa vaikuttaa huippu jutulta!


Ihan huikee juttu! 
Odotan intopiukeena mitä kivvaa sieltä tullee! 
Ja mitä tästä tullee!!

Omia tavoitteita piti jo vähän miettiä.
Polkujuoksu mua kiinnostaa mutta 
myös tuon puolikkaan juokseminen 
nopeammin ja tehokkaammin! 

Sen sivuvaikutuksena toivoisin saavani painoa alas. 
Tiätty.

Tsillai.