16.11.2017

Se alkoi!


Taas melkein kuukausi hujahti jonnekkin. En tajua.

Ihan hirveesti en ole kulutellut juoksukenkiäni, 
tässä kun vilkaisin nopeasti todistusaineistoa niin ihan hävettävän vähän. 

Mutta tilanne pitäisi tässä korjaantua! 
Ai vähäkö parasta!

Running Academyn ohjelma on valkattu, 
suuntana on karhunkierros ja syksylle vähän mietin puolikasta tai kokonaista. 
Emmä tiä. 
Tässä vaiheessa on niin ihana tehdä kaikkia 
suunnitelmia ja unelmoida ja fiilistellä mutta
 sitten kun pitäis tehdä "vähän" töitäkin sen eteen niin...
 niin..
Jotain tapahtuu eikä huvittakkaan enää.

Tämän kertainen juoksu intoilu on  muutes tällä kertaa kestänyt kohta 
(!!!) vuoden mikä minulle on,
ihan tositositositosi, 
pitkä aika. 

Viime kevään juoksukoulu on yksi selkeä tuki tähän
 ja tietty sen jälkeinen puolikkaan valmennus. 
Et ku oli vähä niinkö pakko.

Niin ois nytkin.

Näen itseni siellä jossain Kuusamon perämetissä
 itkemässä mutaisena kaikki niitä tekemättömiä reenejä 
kun en jaksakaan viimeistä 20 kilometriä. 
Tuo mielikuva pomppii edessä kun sohva houkuttelee enemmän.



Viime maanantaina aloitin lihaskunnolla.
Pari päivää rappuset, kävely, istuminen.. no eläminen..oli kivuliasta.

Tänään pääsin vihdoin lenkille,
 teki aika imakkata ekat kilometrit.
Mut vitsi se hetki kun on kamat päällä,
 napit korvissa,
 kello valmiina ja
 eka reeni biisi alkaa..
Se on mulle jotenkin piste iin päälle,
 vielä ei tiedä mimmonen lenkki tulee olemaan mutta se fiilis! 

Ja ennenkaikkea se on mulle omaa aikaa, 
omissa ajatuksissa ja maailmoissa. 

Mun henkireikä.

Sulavasti voinkin siirtyä rahareikään:


Noku halavalla sai!