Suunnitelmana oli siis viikon pitkis,
noin 15 kilometriä Metsoreittiä pitkin.
Se on semmonen metsässä kulkeva reitti. Daa.
Metsässä siksi että halusin kokeilla energiageelejä,
mut on peloteltu että niistä voi mennä vatsa sekaisin.
Ensinnäkään mistään ei löydy kunnollista karttaa tuolle reitille täältä meiltä päin.
Reitti erkanee pururadalta, menee autotien ja junaradan yli ja sukeltaa taas metsään.
Siihen asti oli selkeät viitat.
Sittenpä olinkin junaradan varressa ja ajattelin että no voihan tässä kävellä!
Huonosti tosin mutta eteenpäin pääsi kaltevassa, isojen kivenmurikoiden päällä.
Tuo junarata on tässä ihan just silleesä pistetty uusiksi,
osittain ehkä (?!?) siis jäänyt opasteet päivittämättä.
Kävelin junaradan vierusta pitkin pelonsekaisin tuntein kunnes se erkani kahteen suuntaan.
Etsin jotain polun tapaista mutta ei,
jatkoin suoraan jossa vihdoin oli tie joka vei isolle autotielle.
Se oli mun osalta siinä sen perkeleen metsoreitin etsiminen.
Tässä vaiheessa kilometrejä oli jotain kuusi ja aikaa mennyt yli 50 minuuttia.
Kyllä vähän harmitti mutta minkäs teet.
Jatkoin autotien penkereellä ja hetken päästä radalla pyyhältikin juna!
Juoksin siis tienvierusta pitkin lopun matkaa, vajaa 10 kilometriä.
Jano oli taas kova ja varmasti veden voimalla olisin jaksanut paremmin.
Satoi mutta eipä tuo haitannut.
Ennemmin vettä taivaalta kuin auringon paahtava paiste.
Olin sopinut miehen kanssa että tulee hakemaan mua noin 1,5 tuntia mun lähdöstä.
Joutuivat nyt hetken siellä odottamaan.
Oli vielä "unohtanut" mun palkkarin ja vedet kotiin.
Nielin kiukun. Huonosti.
Tänään mua onkii sitte väsyttänyt ihan törkeesti.
Nukuin huonosti,
kinttuihin koski vaikka sainkin uhkailtua miehen hieromaan :D
