Hahaa!
Eka lappujuoksu neitsyys menikin jo nyt!
Juhannusaattona kävin pinkomassa
(kuulostaa vauhdikkaalle, sitä se ei kyllä ollut)
Kiimasen Savulenkin 10km.
Kerkesin nipinnapin lähtöön koska kotoa lähteminen pikkuisen viivästyi ja
paikan päällä vessajono oli aika pitkä.
Suomeksi sanottuna en kerennyt ollenkaan lämmitellä.
Sen kyllä huomasin ekoilla kilometreillä.
Enpä kyllä tiedä olisiko sillä ollut ajallisesti kauheasti väliä.
Tuskin.
Tavoitteena oli jaksaa juosta koko matkan ja tulla maaliin hengissä.
Hieman epäilin viime vuoden aikoja katsellessa että
noinko laahustan viimeisenä mutta katsoppas kun mun jälkeenkin oli vielä tulijoita.
Oma ennätys parani noin 10 minuutilla aikaan 1.04h.
Eikä se ole ihmekkään kun matka ei nyt
sisältänyt neljää askelta enempää kävelyä (juomapisteellä).
Ajatukset matkan aikana kävi laidasta laitaan
"mää en kestä!
Ihan skitsoa touhua!
Miten nuo menee nuin kovaa?
KAIKKI menee mun ohi!"
Mutta sitten myös
"Ei saatana mä pystyn tähän!
Mä todellakin teen tämän nyt!
Mansikkasiideri jääkaapissa!".
Sykkeet kellon mukaan oli aika kovat 160, jossain 180 oli jopa käynyt.
En tajua.
Miten mä olen jaksanut juosta noilla sykkeillä?
Voiko ne olla oikeassa?
Kellon kanssa on ollut vähän ongelmia just sykkeissä.
Tai ehke se oli vaan häkeltynyt päästessään tosi toimiin :D
Tapahtumasta en muuta saanut irti kuin tämän oman suoritukseni.
En kerennyt fiilistellä paikanpäällä juurikaan.
Paitsi vessajonossa, syvässä hiljaisuudessa.
Reitti oli suht tasainen ja selkeä hiekkatie.
Tälleen ensi kertalaiselle oikein passeli häppeninki.
Ensi kesänä revanssi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti