Oli niinko ihan pakkopakkopakko päästä juoksemaan
vaikka taivas yritti ilmeisesti huijjata olla lähtemästä.
Koko päivän satanut mut taivas ei tainnu tietää
että mä itse asiassa saan kiksit sateesta,
se on jotain niin täydellisen terapeuttista!
Tällä lenkillä ei sit satanutkaan.
Lähdin ihan sillä fiiliksellä että mennään nyt
semmonen lyhyt vaikka kun on nuo uudet kengät (!!!!)
että ei ainakaan matkan takia ota kintut itteesä.
Suunnittelin lenkin, laskin sille päässäni matkaa noin 5 km.
Sounds like a plan!
Ensimmäisen kilometrin kävelin.
Tokalla kilometrillä huomasin että kello näyttää nyt
ihan liian alhaisia sykkeitä, ei muka olla ees asteikolla!
Siinä kohti pysähdyin rassaamaan sykeanturia ja hieraisin vähän sääriä.
Ajattelin että olokoot, nyt ei katella sykkeitä sitte!
Siinä viiden kilometrin kohdalla olin että eeeeiii..en varmana mee vielä kotiin.
En pääse ens viikolla lenkille ennenko
ehkä torstai iltana, nyt akka laitat kinttuihin vaan vauhtia.
Vilkaisen kelloa ja se näyttää vajaata 7 kilometriä. Siitä se ajatus sitten lähti.
No kyllähän mä nyt sen kympin juoksen, ei oo paha hei!
Kahdeksan kilometrin kohdalla hyydyin,
pausetin ajanoton ja pysähdyin hengittämään rauhallisesti.
Jatkoin kävellen pari metriä.
Ja sitten taas juoksin, tuo pieni pysähtyminen toi lisää virtaa.
Siinä missä kääntyisin omalle kotikadulle vilkaisin taas kelloa; 9.20 km.
" Nyt et jätä kesken!!!" Huusi joku takaraivossa.
Niin. Jatkoin juoksemista, kirin vielä loppua kohti.
Ei hassummin mulle.
Ehkä tässä on pakko kokeilla kokonaista kympin juoksua!
Nyt kun taisin löytää passelit kengätkin!
 |
| Powered by Innostumo |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti