Puolimaratonini mun

MÄ TEIN SEN!

Enteks eka puolimaraton on nyt vain suloinen muisto  ja kipeät jalat.

Ihan huikee fiilis!

 Tän voimalla kyllä jaksan paukutella henkseleitä ja 

olla häpi ainakin nyt hetken verran!

Mut otetaanko alusta?

 Niinku vaikka eilisestä päivästä, ennen lähtöä?

Tankkailut onnistui ilmeisen hyvin; 

aamulla kolme palasta leipää täytteineen ja kahvia sekä tankkausjuomaa.

Just ennen Jyväskylään lähtöä lautasellinen tikka masalaa riisillä ja paljon vettä.

Noin tunti ennen lähtöä bansku ja manteleita.

Hiipivä jännitys kyllä pisti pakan sekaisin ja 

huomasin kotona pyöriväni vähän siellä sun täällä 

tekemättä kuitenkaan mitään järkevää.

 Että kyllä, mua jännitti! 

Yö unet kuitenkin sain nukuttua että väsynyt en ollut.

Puolilta päivin tuli kyyti ja 

matkalla purettiin tuntoja tulevasta rutistuksesta.

Ääneen lausuttua aika tavoitetta mulla ei sinänsä ollut.

Epäilin aika kovasti omaa kuntoani...

Kunhan maaliin pääsee kolmen tunnin kuluessa ja saa mitallin niin fine.

Arvelin että jaksaisin juosta 7.30 min/km tasaisesti koko matkan.

Että ryhmittäydyin sinne perille ihan suosiolla.

Sit läks!

Juoksin sitä meinaamaani tahtia mutta 

huomasin edessä saman

 puolimara valmennuksen kaverit ja

 heidän vauhti tuntui aika sopivalta joten hinasin kannassa kiinni.

Tahti oli aika tasan 7.00min/km ja

 siinä pysyttiinkin kivasti melkein loppuun asti.

15 km kohdalla tajusin etten ikinä ole juossut niin pitkää matkaa yhteen syssyyn.

Ajatus huvitti.

Samalla tajusin ettei mua satu mihinkään! 

Varsinkaan pohkeisiin!

 Ihan hemmetin hienoa!

Energia geelejä nappailin kolme koko reissulla,

 tankkauspisteillä join vettä ja urkkajuomaa kupillisen.

Loppua kohti polvet sitten alkoikin ilmoitella olemassa olostaan,

 yritin juosta tien vieressä hiekalla, 

emmä nyt tiiä helpottiko se mutta ainakin

 noin ajatuksena pehmeämpi alusta tuntui välillä hyvältä.

Viimeisellä kilometrillä tuli paha olo.

Nieleskelin ja mietin vain seuraavia käännöksiä ja ihan kohta edessä olevaa maalia.

Tässä vaiheessa ei helvetissä enää luovuteta!

Huono olo unohtui kun näin 

kolme kappaletta mun miehiä odottamassa maali alueella.

Vielä loppu rutistus ja näin kellon juuri ylittävän 2.30 ajan!

Kellon lukemat oli 21.37 km ja 2.29.40h.

Mielenkiintoista..

En olis ehkä pysynyt tässä vauhdissa yksin vaikka

 oikeastaan koko matkan kuuntelinkin musiikkia

 ja olin omissa maailmoissa.

Vähäsen mua kyllä harmittaa ettei

 noin isossa (ja kalliissa) tapahtumassa mitaleissa ole edes nauhoja! 

Myös teknistä tapahtumapaitaa yritin etsiä sitä löytämättä?!

Mut nuo on pikku juttuja oikeastaan

millä hitolla mä teippaan tuon mitalin seinään?!?