5.9.2017

Ihan kohta!


Hei ensi viikolla puolimaraton!

Ai mitkä fiilikset?
Pelonsekaiset, välillä tuntuu että
 mä en pysty/voi/halua ja 
sitten taas vuorottelee näyttämisen meininki 
että kylllähän mä vaikka väkisin sen ryykään läpi. 
Niimmä olin aatellu tehä.
Mennä läpi 21,1 km että saan mitalin.
Tavalla tai toisella.
Itseni tuntien edes jollain tapaa hölkäten.

Eihän tää reenaaminen nyt ihan menny niinku oisin halunnu.
Ensinnäkin toi koulun aloitus ja 
työssäoppiminen vähän sotki tätä loppua.
Kouluun sain sentäs mentyä yhtenä päivänä pyörällä!
 25 km yhteensä.
Harkkapaikka on tuossa aika lähellä mutta
 lapsen hoitopaikka on päinvastaisessa suunnassa 
ja minusta nyt ei vaan ole aamulla heräämään
 ja taistelemaan sen kanssa rattaiden kanssa sinne.
Sitten on ne isompien lasten harrastukset
 eli mulla on jäänyt reenejä välistä vaikka
 oon kuitenkin yrittänyt jollain tavalla edes paikata niitä.
Kauheeta selittelyä.

No sitten. 
Sitten kaikista tropeista ja tähtien asennoista huolimatta sairastuin flunssaan. 
Niinku just nyt!?!
Tätä pahempi ajankohta olisi ensi viikko...jos tästä jotain positiivista pitää löytää.

Kerkesin jo miettiä että jos nyt tää 
jäis välistä niin jossain käyn sen
 puolikkaan juoksemassa vielä tänä syksynä. Se vähän helpotti.
 Ja tieto että osallistumisen voi siirtää 
ensi vuoteen lääkärintodistuksella.
 Pystyin jo tän tiedon voimalla hengittämään taas syvään. 

Tällä viikolla olisi vielä ohjelmassa (kunhan jaloilleni pääsen) jonkinlainen pitkis.
Sohvan pohjalla hekumoin minne sitä menis..
Alkuviikosta hauska vauhdittelu lenkki ja ruokalistan suunnittelua!
Koska tankkaus!
Mikä ei sitten tarkoitakkaan suklaata ja sipsiä?!? Say whaaa?

Mut mitäs sitte tän jälkeen?
Onkohan takki tyhjä?

Uutta puolikasta kohti?
Vai mitä sitä tekis?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti