Meni viikko että edes vilkaisin juoksukenkiä.
Että sitä pittääki olla jänishousu.
Monestikko olis mieli tehnyt lähteä tuonne
Konnevedelle kansallispuistoilemaan mutta enpä ole uskaltanut yksin lähtee.
Kamalan vaikee saada ketään mukaan!
Sitten päätin vaan ottaa itteäni niskasta kiinni,
hypätä sinne mukavuusalueen ulkopuolelle ja
antaa mennä nyt tai sitten kolmen-neljän viikon päästä.
Mielummin nyt.
Ensin mennään tietty autolla vajaat 70 km,
siinä kerkes miettiä onko kaikki vehkeet nyt
mukana jos jotain vaikka sattuu:
rakkolaastarit? Side? Vettä? Energiaa? Takki? Pilli? Puhelin?
Melkein kaikki muistin, hytykkämyrkky jäi kotiin.
Ja tiijättekö ku yksin siellä ei tartennu olla.
Parkkipaikka oli sunnuntaina puolen päivän aikaan IHAN täynnä!
Metsässä kun ollaan niin kukaan
ei kävele ohi vähintään vilkaisematta silmiin ja hymyilemällä.
Ja metsässä hymy tulee ihan itsekseen.
Reitiksi valitsin sen pisimmän 16 km:n "kolmen vuoren vaelluksen".
Muita retkeilijöitä, suunnistajia, juoksijoita tuli tasaiseen vastaan.
Kaikilla nuotiopaikoilla oli porukkaa.
Reitistä huomaa että se on melko tuore ja myöskin hyvin kunnossa pidetty.
Pitkokset ja merkinnät ovat ehjiä ja selkeitä.
Nousua on kuten jo reitin nimikin vienosti vihjailee mutta olin eittämättä hieman yllättynyt ettei mitään todella jyrkkää tai pitkää nousua kuitenkaan!
Nousut kruunasi näkymät!
Kelpasi madella ja kuvailla!
Jos tuolla reitillä sitten tuntuukin ettei jaksa tmv. niin sieltä on helppo oikaista lyhemmälle.
Polkujen risteykset on merkitty isoin kyltein ja ovat tosi selkeitä.
Muutamassa kohdassa nimittäin mietin että tuostahan vois oikasta mutta oli ihan pakko nähdä minne polku veisi, eikä matkaa kuitenkaan ollut kuin 2,9 km.
Sehän ei ole just mitään!
Sillon ku on kivaa ja meno maistuu :D
Kolmen vuoren vaellus ei suoraan vie Loukkuvuorelle
tai Kalajavuorelle vaan niille on poikettava "polulta".
Loukkuvuori on ihan parin sadan metrin päässä polulta
mutta Kalajavuorelle vajaa kilometri puhdasta nousua.
Kaikista makeimmat näkymät ovat Loukkuvuorelta.
Kuvat ei tosiaankaan anna oikeutta todellisuudelle.
Kalajavuoren jätin tällä kertaa välistä.
Jotain makupaloja ens kerrallekin!
Yksi onnellinen polkujuoksija :)
Tänne kannattaa kyllä tulla kauempaakin ja n a u t t i a !
Miten mä olenkin elänyt näin vanhaksi tajuamatta
mitä kaikkea minulta onkaan jäänyt näkemättä ja kokematta.
Ihan tässä mun huudeilla!
No melkein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti