Tämä viikko meni ihan palautellessa.
Lauantai-iltana laitetut kompressiosäärystimet otin vasta maanantaina pois.
Uskalsin vihdoin!
Särkylääkettä kahtena yönä,
ei palautuminen ainakaan unesta jäänyt kiinni!
Kintut oli kankeat pari päivää mutta jo tiistaina pääsin laskeutumaan portaita ilman hengenhaukkomista ja vieläpä etuperin!
Olin ihan varma että viikko tässä ainakin menee.
Alkuviikko meni kotona palautellessa,
paikoilleni en siis jäänyt vaikken lenkille asti päässytkään.
Torstaina oli jo ihan pakko päästä.
Otin varmuuden vuoksi koiran mukaan
etten ainakaan montaa juoksuaskelta voi ottaa.
Pururadalla itikoiden keskellä oli kyllä pakko vähän juosta.
Tänään, lauantaina, käytiin kävelemässä Pyhä-Häkin kansallispuistossa.
Taas niitä itikoita!
Nyt ei juostu askeltakaan,
töitä se teetti.
Pyhä-Häkki on kyllä hieno paikka!
Suosittelen!
Ei nousuja, todella selkeästi merkityt ja helpot polut, pitkospuita riittää!
Seuraava häppeninki (jollekkin kisa, mulle nämä on enempi tapahtumia) olis sitte Tahko juhannuksena!
Nousumetrejä melkein saman verran ko
KK 31k mutta kilometrejä reilu kymmenen vähempi!
Matkalla Kuusamosta sanoin miehelle tosin ettei
mua huvita niinko pätkääkään lähteä sinne.
Kai se on ihan ymmärrettävää 34 km:n jälkeisenä päivänä?
Mieli vaihtuu aika tiuhaan,
eniten arveluttaa kerkeänkö palautua Ylläkselle,
vajaa kolme viikkoa väliä.
Sitä ei huvittas ryssiä palautumattomuuden takia.
Oon kyllä aika varma että juhannusaattona löydän itteni viivalta,
semisti ehkä kauhusta jäykkänä mutta
jos ottas sen ihan vaan semmosena kivana pikku reippailuna!
Siitä tullee kyllä hauskaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti