10.7.2017

Varttimaratooni Keuruulla



Elämäni toinen lappujuoksuköpöttely takana!

Valmistautumattomuudesta huolimatta se meni ihan jees..
olisi toki voinut mennä paremminkin.
En ollu eka enkä ollu vika 
enkä keskeyttänyt niin ihan kivasti kai sitte!

Matkaa kotoa Keuruulle on jotain reilu tunti.
Vitsi ne maalaismaisemat tässä välillä!
Puhelin sammutteli ihteesä 
Mapsin ollessa päällä mutta löysin mä perille,
väärälle parkkipaikalle tosin.

Olin aika yllättynyt miten pieni tapahtuma oli,
 jotenkin olin ajatellut siellä olevan enemmän juoksijoita.
 Oliko jotain pari sataa? 
Edes sitä?

Sain hei aika hemmetin kivan numeron!



Alku meni luonnollisesti kivasti 
(vältyin mieliteolta heittää aurinkolasit jorpakkoon) 
ja parin kilometrin kohdalla olikin jo eka juomapiste. 
Tästä ehkä alkoi koko matkan ärsyttävin asia, 
nimittäin valuvat kuulokkeet. 
Kirosin niitä ääneen aika monesti, 
mielessä välähti hintalappu
 jonka takia en niitä repinyt irti ja nakannut mehtään.
 Kirosin myös sen myyjän ja 
valmistajan ja itseni etten sittenkään ostanu niitä bluetooth värkkejä.

Siitä matka jatkui pitkin maantietä, tyyylsääää jos minulta kysytään.

Masentavin hetki oli kun näin juoksijoita tulevan vastaan..
En tiiä mikä siinä on mutta saman reitin juokseminen ees takas on jotenkin niin tappavan tylsää (maantie juoksun lisäksi, en ilennyt ees laulaa ääneen).
 Kääntymispaikalla sentäs oli juomapiste.
Juominen vauhdissa on ilmeisesti harjoittelun arvoinen asia, siihen tuhrasin aikaa.

Juoksuvauhti tuntui hyvältä aina siihen asti kun vilkaisin kelloa.
Taas ärsytti.
"Miten minä näin hitaasti juoksen?"
Koko matkan keskitahti 6.19 min/km. 
.
 Kympin kohdalla kyttäsin kelloa uuden ennätyksen toivossa, 
joo..kaks minuuttia parempi. 
Perse.
 Ei siis alle tunnin.
Syytän juomapisteitä.

Mun matkahan oli varttimaraton (10.55 km) ja 
voin sanoa että ne viimiset metrit siinä kympin perässä oli piiiitkiä!
Mietin siinä että  täähän on vasta puolet syksyn matkasta, 
jotenkin sain puhtia loppukiriin.
Vannoin myös treenin nimeen, 
aion tehdä orjallisesti ainakin kaikki käsketyt reenit.


Juoksun jälkeen tarjolla oli juomista ja mehujää (taivaallista!).

Haaveilin jo aiemmin päivällä pulahtamisesta järveen ja sinne suuntasin heti.
Helevetti ko oli kylymää!.
Tarkistin siinä sivussa myös Sauconyn tossu tarjonnan,
ostin kuitenkin vain kompressiosäärystimet.

Kotimatka oli täydellinen suomalainen kesäyö
 täysi kuineen ja tyynien järvien kera.

Olen ylpeä suorituksestani ja itsestäni.
Tein parhaani.

Nyt jätän nämä kympin kisat,
 sain arvokasta kokemusta niistä.

Ihan keltanokkana ei tarvii syksyn puolikkaalle mennä.






2 kommenttia:

  1. vielä ehtii yhden kympin vetäsemään ;) hyvin sä vedit! oli kiva nähdä. vähän tiputat treenilenkkien vauhtia ja pidennät niitä niin hyvin menee puolikas! merituuli

    VastaaPoista
  2. Oli kyllä kiva nähdä, ihana että olitte siellä tukena ja turvana :D Vähän jännitti kyllä yksin lähteä mutta kannatti!!
    Joo heti kun päästin postauksen ilmoille ryntäsin katsomaan oisko mitään kivaa kymppiä elokuun loppuun. Huomenna ois puolimaraton valmennuksen eka lenkki..sitä kohti siis :)

    VastaaPoista