Puolimaratonini mun

MÄ TEIN SEN!

Enteks eka puolimaraton on nyt vain suloinen muisto  ja kipeät jalat.

Ihan huikee fiilis!

 Tän voimalla kyllä jaksan paukutella henkseleitä ja 

olla häpi ainakin nyt hetken verran!

Mut otetaanko alusta?

 Niinku vaikka eilisestä päivästä, ennen lähtöä?

Tankkailut onnistui ilmeisen hyvin; 

aamulla kolme palasta leipää täytteineen ja kahvia sekä tankkausjuomaa.

Just ennen Jyväskylään lähtöä lautasellinen tikka masalaa riisillä ja paljon vettä.

Noin tunti ennen lähtöä bansku ja manteleita.

Hiipivä jännitys kyllä pisti pakan sekaisin ja 

huomasin kotona pyöriväni vähän siellä sun täällä 

tekemättä kuitenkaan mitään järkevää.

 Että kyllä, mua jännitti! 

Yö unet kuitenkin sain nukuttua että väsynyt en ollut.

Puolilta päivin tuli kyyti ja 

matkalla purettiin tuntoja tulevasta rutistuksesta.

Ääneen lausuttua aika tavoitetta mulla ei sinänsä ollut.

Epäilin aika kovasti omaa kuntoani...

Kunhan maaliin pääsee kolmen tunnin kuluessa ja saa mitallin niin fine.

Arvelin että jaksaisin juosta 7.30 min/km tasaisesti koko matkan.

Että ryhmittäydyin sinne perille ihan suosiolla.

Sit läks!

Juoksin sitä meinaamaani tahtia mutta 

huomasin edessä saman

 puolimara valmennuksen kaverit ja

 heidän vauhti tuntui aika sopivalta joten hinasin kannassa kiinni.

Tahti oli aika tasan 7.00min/km ja

 siinä pysyttiinkin kivasti melkein loppuun asti.

15 km kohdalla tajusin etten ikinä ole juossut niin pitkää matkaa yhteen syssyyn.

Ajatus huvitti.

Samalla tajusin ettei mua satu mihinkään! 

Varsinkaan pohkeisiin!

 Ihan hemmetin hienoa!

Energia geelejä nappailin kolme koko reissulla,

 tankkauspisteillä join vettä ja urkkajuomaa kupillisen.

Loppua kohti polvet sitten alkoikin ilmoitella olemassa olostaan,

 yritin juosta tien vieressä hiekalla, 

emmä nyt tiiä helpottiko se mutta ainakin

 noin ajatuksena pehmeämpi alusta tuntui välillä hyvältä.

Viimeisellä kilometrillä tuli paha olo.

Nieleskelin ja mietin vain seuraavia käännöksiä ja ihan kohta edessä olevaa maalia.

Tässä vaiheessa ei helvetissä enää luovuteta!

Huono olo unohtui kun näin 

kolme kappaletta mun miehiä odottamassa maali alueella.

Vielä loppu rutistus ja näin kellon juuri ylittävän 2.30 ajan!

Kellon lukemat oli 21.37 km ja 2.29.40h.

Mielenkiintoista..

En olis ehkä pysynyt tässä vauhdissa yksin vaikka

 oikeastaan koko matkan kuuntelinkin musiikkia

 ja olin omissa maailmoissa.

Vähäsen mua kyllä harmittaa ettei

 noin isossa (ja kalliissa) tapahtumassa mitaleissa ole edes nauhoja! 

Myös teknistä tapahtumapaitaa yritin etsiä sitä löytämättä?!

Mut nuo on pikku juttuja oikeastaan

millä hitolla mä teippaan tuon mitalin seinään?!?

Ihan kohta!

Hei ensi viikolla puolimaraton!

Ai mitkä fiilikset?

Pelonsekaiset, välillä tuntuu että

 mä en pysty/voi/halua ja 

sitten taas vuorottelee näyttämisen meininki 

että kylllähän mä vaikka väkisin sen ryykään läpi. 

Niimmä olin aatellu tehä.

Mennä läpi 21,1 km että saan mitalin.

Tavalla tai toisella.

Itseni tuntien edes jollain tapaa hölkäten.

Eihän tää reenaaminen nyt ihan menny niinku oisin halunnu.

Ensinnäkin toi koulun aloitus ja 

työssäoppiminen vähän sotki tätä loppua.

Kouluun sain sentäs mentyä yhtenä päivänä pyörällä!

 25 km yhteensä.

Harkkapaikka on tuossa aika lähellä mutta

 lapsen hoitopaikka on päinvastaisessa suunnassa 

ja minusta nyt ei vaan ole aamulla heräämään

 ja taistelemaan sen kanssa rattaiden kanssa sinne.

Sitten on ne isompien lasten harrastukset

 eli mulla on jäänyt reenejä välistä vaikka

 oon kuitenkin yrittänyt jollain tavalla edes paikata niitä.

Kauheeta selittelyä.

No sitten. 

Sitten kaikista tropeista ja tähtien asennoista huolimatta sairastuin flunssaan. 

Niinku just nyt!?!

Tätä pahempi ajankohta olisi ensi viikko...jos tästä jotain positiivista pitää löytää.

Kerkesin jo miettiä että jos nyt tää 

jäis välistä niin jossain käyn sen

 puolikkaan juoksemassa vielä tänä syksynä. Se vähän helpotti.

 Ja tieto että osallistumisen voi siirtää 

ensi vuoteen lääkärintodistuksella.

 Pystyin jo tän tiedon voimalla hengittämään taas syvään. 

Tällä viikolla olisi vielä ohjelmassa (kunhan jaloilleni pääsen) jonkinlainen pitkis.

Sohvan pohjalla hekumoin minne sitä menis..

Alkuviikosta hauska vauhdittelu lenkki ja ruokalistan suunnittelua!

Koska tankkaus!

Mikä ei sitten tarkoitakkaan suklaata ja sipsiä?!? Say whaaa?

Mut mitäs sitte tän jälkeen?

Onkohan takki tyhjä?

Uutta puolikasta kohti?

Vai mitä sitä tekis?

Pitkis

Suunnitelmana oli siis viikon pitkis, 

noin 15 kilometriä Metsoreittiä pitkin.

Se on semmonen metsässä kulkeva reitti. Daa.

Metsässä siksi että halusin kokeilla energiageelejä, 

mut on peloteltu että niistä voi mennä vatsa sekaisin.

Ensinnäkään mistään ei löydy kunnollista karttaa tuolle reitille täältä meiltä päin.

Tiesin vaan että siellä se on ja mistä se noin suurinpiirtein menee.

Reitti erkanee pururadalta, menee autotien ja junaradan yli ja sukeltaa taas  metsään.

Siihen asti oli selkeät viitat.

 Sittenpä olinkin junaradan varressa ja ajattelin että no voihan tässä kävellä!

 Huonosti tosin mutta eteenpäin pääsi kaltevassa, isojen kivenmurikoiden päällä. 

Tuo junarata on tässä ihan just silleesä pistetty uusiksi,

 osittain ehkä (?!?) siis jäänyt opasteet päivittämättä.

Kävelin junaradan vierusta pitkin pelonsekaisin tuntein kunnes se erkani kahteen suuntaan.

Etsin jotain polun tapaista mutta ei,

jatkoin suoraan jossa vihdoin oli tie joka vei isolle autotielle. 

Se oli mun osalta siinä sen perkeleen metsoreitin etsiminen. 

Tässä vaiheessa kilometrejä oli jotain kuusi ja aikaa mennyt yli 50 minuuttia.

Kyllä vähän harmitti mutta minkäs teet.

Jatkoin autotien penkereellä ja hetken päästä radalla pyyhältikin juna!

Juoksin siis tienvierusta pitkin lopun matkaa, vajaa 10 kilometriä.

Jano oli taas kova ja varmasti veden voimalla olisin jaksanut paremmin.

Satoi mutta eipä tuo haitannut. 

Ennemmin vettä taivaalta kuin auringon paahtava paiste.

Olin sopinut miehen kanssa että tulee hakemaan mua noin 1,5 tuntia mun lähdöstä.

Joutuivat nyt hetken siellä odottamaan.

Oli vielä "unohtanut" mun palkkarin ja vedet kotiin.

Nielin kiukun. Huonosti.

Tänään mua onkii sitte väsyttänyt ihan törkeesti.

 Nukuin huonosti, 

kinttuihin koski vaikka sainkin uhkailtua miehen hieromaan :D

Bend the knee

Ou mään. 

Ompa muuten ollut reeniä tässä laidasta laitaan. 

Niinku asiaan tietysti kuuluukin.

Mutta eilen!

Eilen tavoitin pitkästä aikaa sen tunteen kun

 mihinkään ei kolottanut moneen kilometriin

ysin jälkeen tietty polviin,

musiikki oli fiilikseen sopivaa

paitsi samperin spotify soitti listajärjestyksessä, ei satunnaisesti,

edes jatkuvasti tippuvat kuulokkeet ei häirinny nyt niin kamalasti kuin yleensä

tilasin just uudet, tippukeepa nyt sitte ihan keskenänne.

Oli niin ihanan kevyttä juosta!

Ohjelmassa oli 50 minuuttia mutta juoksin parikyt minsaa päälle.

Ihan fiiliksissä vieläkin!

En malttas oottaa että pääsen taas!

Kuiteski kolottaa ja vituttaa kaikki, normi meininki.

Note to self:

palautuminen ja tankkaus! MUISTA!

 Siks se oli niin kivaa!

Kerkesin siinä miettiä muita syitä miksi aikoinaan

 aloitin juoksun kuin tupakan polton lopettaminen.

Kimmokkeen sain ystävältäni, 

oltiin tunnettu ehke se puol vuotta ja sillä oli,

 on muute vieläki, ihan killeri sääret! 

Valkoset ku mitkä mutta tosi kauniit, jäntevät sääret!

 Naura nyt siellä.

Ja mulla on aina, 

siitä asti ku olen tajunnut että mulla on polvet, 

ollut semmoset pehmeät, palleroiset polvet. 

Ja jalat.

Nyt, ensimmäisen kerran evö mä alan olla sinut kinttujeni kanssa, 

paljon on vielä haaveissa tehtävää, kiinteytystä,

mutta niinku VIHDOIN!!

Eli tupakanpoltto, ystävä, polvet.

Siinä mun syyt juosta.

Siksköhän ne meinaa rempata nuo polvet?

Kun en oo niitä arvostanu?

Paitsi että oon. 

Ne on vieny mua paikkoihin, 

pitäneet mut pystyssä, välillä polvillaan 

mutta ne on pysyneet mukana. 

Ilman niitä tämä kaikki olisi hieman hankalaa ja haasteellista.

Että kiitos nyt vaan polveni.

U rock!

Lähtemisen keveys

Mietin tuossa äsken tyngäksi jääneellä 

"hitto ko ahistaa ihan kaikki" lenkillä 

että ei se ihan yksinkertaisinta enää ole tuo lenkille lähteminen!

Jos joku sanoo että siitä vaan kengät jalkaan ja menoks.

No ku ei.

Ehkä se yksinkertaisimmillaan vois mennä niin. 

Tai eihän  niitä kenkiäkään tarvii välttis. 

Siellä jolkuttelet sitte käpyjen ja lasinsirpaleiden yli?

 En tajuu. 

Pikku kivi kantapäässä tekee jo niin imakkata että!! 

Tai ne legot..tiijätteks?

Miten se teillä menee? 

Tuosta vaan sujahdat pihalle ja juokset?

No mä en. 

Mäpä kerron.

Ensteks ne juoksuvehkeet.

On arvioitava mimmosissa vehkeissä siellä nyt yleensäkkään voi mennä.

Enkä nyt puhu edes säästä.

 Jos mulla on "bad fatty day" ni en tosiaan laita trikoiden kaa kovin tiukkaa paitaa,

 sen paidan pitäs vielä yltää pyllyn yli.

 Moniko mun paita ensinnäkään menee niin pitkälle?

 Siis hihoissa on kyllä mittaa että saa rullalle vääntää ranteisiin 

mutta ei selkämyksessä

 (saa vinkata pitemmän mallisia teknisiä paitoja!

 Oon kyllä niin lyhyt että ei sen kauheen pitkä ees tarvi olla). 

Tän mä olen ratkaissut niin että meen purtsille jos ei muu auta. 

Siellä ei yleensä ole muita.

 Ehkä sauvakävelyllä olevia eläkeläispappoja.

Ennen trikoita sitte se alkkari homma.

Kaikista alkkareista ei vaan oo trikoiden alle.

Jotenkin ne hinautuu persvakoon, 

loput te tiiätteki.

Trikoista en kyllä luovu. 

Ensinhän mä juoksin jos minkäki laisissa kolitseissa, 

trikoot vei juoksun täysin next levelille!

 En voi sietää kahinaa vaatteissa.

 Että laittasko kompressiot vai tavalliset.

 No jos tavalliset ni pitää muistaa laittaa kompressiosukat alle. 

Onks niitä nyt puhtaina? Ai ei? 

Pahinta on jos kaikki kompressio vehkeet on pesussa.

 Vaikka ne väittääki ettei niistä mitään hyötyä ois mutta peppu kyllä näyttää paremmalta.

Joo oon joutunu kaivelemaan pyykistä niitä sitte.

Tässä ei nyt edes puhuta uusista vaatteista vaan vanhoista.

Koska ne uudet vaatteethan vasta tekeekin lenkistä jännittävän. 

Pysyyks paikoillaan?

Hengittääkö? 

(toim.huom. Lidlin joogatakki on ihan hiton huono juoksuun.)

Hengitätkö ite?

Tuliko ostettua liian pieni paita/housut?

Siinä vaiheessa kun pääsen ovesta ulos kaikkine kamoineni 

-puhelin

-vyötäröveska

 kuulokkeet piuhoineen

- urkkakello. 

Ainaki nuo. 

Joskus vielä auton tai pyörän avaimet.

Ne tarvii vielä viritellä kaikki valmiiks. 

Kuulokkeet pujoteltu valmiiks tietty. 

Kellosta juoksuohjelma että alkaa ettiä gepsiä, 

myös bluetooth ettei aina viestin tullessa 

tarvi kaivaa puhelinta esiin, saati pysähtyä. 

Puhelimesta sitte kans bluetooth, 

spotifyistä musiikkia ja 

nyt oon vertailun vuoksi käyttänyt myös Sports trackeria.

 Paketti alkais olla kasassa.

Ootellaan vielä se kellon gepsi.

Hyvällä tuurilla juoksu kulkee, musiikki on sopivan kovalla ja piuhat pysyy paikoillaan.

Yleensä ei. 

Vähintään piuhat vituttaa.

Heinäkuun helteistä terve!

Blogin päivittelyt on tässä jääny nyt himppasen vähemmälle

 koska olen päivitellyt lähinnä itseäni opiskelujen parissa, 

niinku tyyliin "ei jestas sentään, emmä kerkee!".

 Päivitellyt jopa ääneen ahneutta keretä

 tehdä oppimistehtävä kuun loppua

ois vähä niinku pakko keretä

 Jännittää aina että se tulee sieltä bumerangina takaisin;

 "kuule ei. Paas tehen uusiks". 

Käytiin kans kesälomareissulla Hämeenlinnassa ja Turussa.

Juoksutamineet oli kyllä mukana mutta eivät päässeet takakonttia pidemmälle.

Oishan kyllä ollut upeeta juosta kerrankii vieraassa kaupungissa.

Oisin kuitenki eksyny.

Mut Turun Ruissaloon aion vakaasti joku päivä päästä juoksemaan. 

Älyttömän upeat reitit! 

Autosta käsin. Huokailin kyllä koko matkan että haluisin juosta tuolla.

Mut ohjelman reenit oon saanu tehtyä jotakuinkin. 

Lihaskunnonkin jos onnistun harhauttamaan kaksi vuotiaan muualle.

 Ettei käy niinkö viimeks, ensin taisteltiin käyttöoikeudesta hyppynaruun.

Sitten istui sylissä ja huusi hysteerisesti hämähäkin takia. 

Vieressä ei voinut istua tai sängyllä

 (sinnehän ne hämähäkit ei pääse, eiks ni?)

 vaan oli oltava koko ajan iholla.

 Rennon lenkin jälkeen semmonen vähän kiristää hermot takaisin kireelle.

Pyöränkin ostin tukemaan harjoittelua että sais vähän vaihtelua.

Ekasta, ja tähän mennessä ainoasta, lenkistä

 jäi mieleen jatkuva sotkeminen kipeen pyllyn lisäks.

Ostamassani kispassa on 21 vaihdetta.

 Joista kahdellakymmenellä en tee yhtikäs mitään. 

Ylämäessä joutuu hieman hölläämään

 mutta tasaisella pitää sit polkea koko ajan.

 Ja silti se ei mee nopeeta. 

Vaikka muka pulleet menis nopeempaa.

 No ei mee ainakaan tällä kispalla.

 Että ihan ohuesti harmittaa. 

Mutta tällä mennään,

 h i t a a s t i.

Koitan ainakin kerran viikkoon keksiä pitkikselle jonkun uuden reitin.

Viime viikolla heitin isommat lapset kavereineen 

Jyväskylään Superparkkiin ja

 kävin itse kiertämässä Jyväsjärven.

 Ensteks olin että vois olla hyväkin jos 

sitten vasta syksyllä kiertäisin sen ekaa kertaa (ja toistakin)

 mutta uteliaisuus voitti.

 Sehän on oikein näpsäkkä reitti! 

Tykkäsin kyllä.

 Ehkä mä en samallalailla harhaile syksyllä siellä. 

Toivoa sopii.

Tällä puolen Kuokkalan siltaa. Eeeh..

Juoksukaverikirja

Tää oli kiva! Ihan pakkopakko tehdä itsekkin!

Kuka olet? 

Sanna, kohtsilleesä lähempänä 40 kuin 30. Jaiks.

Kolmen pojan äiti, yhden miehen vaimo, Tuppo-koiran emäntä.

Missä päin vaikutat?

Tässä ihan Jyväskylän kupeessa Äänekoskella.

Alunperin Kuopiosta, täällä päin Suomea jo vuodesta 2003.

Mitä teet työksesi?

Tällä hetkellä opiskelen lähihoitajaksi ja samalla suoritan avoimessa yliopistossa psykologian perusopintoja. Viime syksyyn asti olin töissä kaupan alalla.

Mitä harrastat?

Juoksua. Enpä oikein kerkeä (saati jaksa) muuta.

Lempiruokasi?

Oijh. Parit lempparit ko en osaa parempaa valita:

kylmäsavulohipasta

hyvä pihvi 

Mitkä ovat lempilajisi?

Tuo juoksu. 

Joogasta tykkäisin myös.

Minkä merkkinen juoksukenkä olisit?

New Balance. 

Täydellinen mulle.

Eeeh..

Kerro lemppari kisasi jos sellaista on?

No. Sanotaan nyt vaikka Kiimasen savulenkki.

Se oli mun eka lappujuoksu.

Kauheesti oo tuota kokemusta vielä kertynyt.

Mikä on paras juoksutuloksesi?

10 km 1.02 h

5 km 31.06 min

Mikä on mieleenpainunein liikuntahetkesi?

Ala-asteella meillä oli jonkinsortin juoksukisat ja olin siinä toinen.

Meitä oli kaksi osallistujaa. Tähän astisen elämäni paras sijoitus vaikka olinki viiminen.

Buahhahaa..

Mikä on vahvuutesi liikkujana?

Öööm.. 

Entä heikkoutesi?

Oon niin peruslaiska ja mukavuuden haluinen että helposti jää välillä lenkit väliin.

Jos saisit lisätunteja vuorokauteen?

Just nyt käyttäisin ne opiskeluun, 

saisin yhden avoimen kurssin taas pois alta ennen koulun alkua.

Mitä haaveita sinulla on juoksun suhteen?

Juosta puolimaraton niin että nautin siitä ja pääsen hengissä maaliin.

Missä maassa haluaisit juosta?

En oo tän suhteen ronkeli.

Ehkä joku päivä puolikas ulkomailla?

En kamalasti harrasta ulkomaanmatkailua.

Keksi itsellesi supersankarinimi seuraavaa juoksukisaa varten.

Nyt ei sytytä.