Tämä vuosi

Kulunut vuosi oli mun eka "ehjä" vuosi juoksun suhteen.

Ajattelen tämän "ehjän" sillai että joka kuukausi tuli juostua,

varsinaista innon lopahtamista ei tapahtunut. 

Huhtikuussa kävin kokeilemassa kipeänä Extreme Runia Tahkolla. VIRHE! Ei mikään edullinen osallistumismaksu, oisko kannattanut myydä paikka? No olis. Kärsimysten reissu se.

Vuoden ekat kuukaudet meni ootellessa juoksukoulun alkua. 

Tietty piti edes vähän yrittää ettei ihan nollasta tarvi aloittaa vaikkei se mitään oikeestaan ois haitannu. Meitä oli laidasta laitaan, enempi vähempi juosseita siellä.

Sieltä juoksukoulusta sain lisää eväitä, vinkkejä ja intohimoa lajia kohtaan. Se kirkasti sen faktan että tämä on mun juttu, en ole joukkueurheilija, en vaan ole. Joudun työssäni (niin vanhassa kuin tulevassakin) olemaan ihmisten kanssa että yksin oleminen, ajatusten nollaaminen omassa kuplassa auttaa jaksamaan..kestämään muita ihmisiä? Saaks sillee sanoa? Kai sen vois nätimminkin muotoilla? :D

Vaikka hyvässä porukassa on kyllä hauskaa harrastaa, 

eri asia miten sen hyvän porukan löytää.
Tai mua ei vaan haluta siihen porukkaan? Mene ja tiedä.
Näinkin on ihan hyvä.

Poukkoilee taas tää juttu.
Juoksukoulu meni silleesä vähän "hukkaan" etten pystynyt penikoiden takia tekemään niin täysillä ja paljon kuin olisin halunnut. Kevät meni osittain myös tuskaillessa kenkien kanssa, oliko viidennet vihdoin oikeat? Onneksi sain kenkiä kaupoista kotiin testattavaksi, muuten olisi kyllä konkurssin ovea koputeltu.

Mun luottopopot on tätä nykyä siis New Balancen 1080, lestiä löytyy. 

Eikä ne ole pinkit. Siitä iso plussa.

Juoksukoulun lopuksi juoksin ekan kymppini (oikeestihan se oli hieman vajaa) niillä perkeleen kipeillä penikoilla, aikaa meni 1h15min.

Sitte ko se juoksukoulu lähenteli loppua niin huomasin ilmoittautuneeni puolimaraton valmennukseen. Näiden valmennusten väliin jäi muutamia viikkoja, nautin ettei ollut mitään "pakollista".

Juhannuksena juoksin siinä sitten ekan virallisen kymppini. Aikaa sain tiristettyä kymppi minuutin pois! Ihan eri juttu juosta ilman kipua ja toisekseen tapahtumissa juokseminen tuo ihan oman twistin! 

Heinäkuussa sitte oli se Keuruun yömaraton jossa suhautin varttimaratoonin, mua edelleen huvittaa tuo "vartti maraton". Niitä vaan neljä nii se ois täys maraton! Ei paha..hko.
Kympin kohdalla vahtasin kelloa,
ei mennyt alle tuntiin.

Jossain näillä kohdin, reenatessa kohti puolikasta, löysin polkujuoksun.

Tällä hetkellä se on parasta mitä tiedän. 

Ensimmäisen puolikkaani juoksin Jyväskylässä Finlandia Maratonilla.
 Jännitin kyllä ihmeen vähän.

Luotto omaan jaksamiseen juosta alle kolmen tunnin
ei ollut järin suuri mutta niin vaan loppuaika näytti 2h30min.
Jaksoin juosta nopeampaa tahtia mitä olin kuvitellut,
pysyin tiukasti valmennustiimistä tuttujen tyyppien kannoilla.
Kiitos heille!

Seuraavat päivät olikin sitten hieman tuskallisia mutta se huuma,
 tunne: jumalisten minä juoksin 21,1 km voitti senkin!

Jossain sillo lokakuussa oli sitte se elämäni paskin kisa. Ihan oma vika että meni läskiks koko homma. Opin kyllä, ärsytti oma tyhmyys. Palautus maanpinnalle takaisin nöyräksi aloittelijaksi.

Taas tän rupeaman jälkeen olin ekan viikon taivaissa kun ei ollut enää "pakollista ohjelmaa". Pian kuitenkin alkoi kiristämään, jotain pitää nyt keksiä! Kuin tilauksesta tuli sitte tämä Takomotrainingin Running Academy. YES PLIIS!! Just ku mulle tehty! Pääsin 75 muun mukana kehittämään tätä konseptia! Ihan loistavaa!

Marraskuussa se sitte alkoi! Siitäpä lähtien minusta tuntuu et oon ollut tasaiseen kipeänä, just kun pääsen reenailun makuun niin iskee joku tauti! Ihan perkeleen rassaavaa, kelit on nyt just tosi hyvät, olis aikaa tällee lomalla ni mitä vttua! Kipeenä! KOKO AJAN! Just sen verran etten oikein tiedä kannattaako ettei pahene, vaikka paheneeki. Oikeesti kävin kokeilemassa...eeh..

Että entäs nyt sitte?

No kuulkaas!

Jäin ihan täysin polkujuoksun pauloihin jotenka ekat kisat, 

lähinnä maisemien takia, on jo tiedossa!

Toukokuun lopussa Nuts Karhunkierros 31 km.

Juhannuksena Tahko Trail 23 km.

Haluaisin Nuts Ylläs-Pallakselle, sieltä kans se lyhin matka mutta..niin..perheellisen opiskelijan budjetilla nämä on aika hinnakkaita reissuja (ilmoittautuminen, matkat ja majoitus plus syömiset/juomiset). Vaikka lupasinkin julkisesti jos selviän viimeisimmästä näytöstä että lunastan paikkani tuonne ni silti. Siis mä selvisin siitä mutta en ehkä ihan kunnialla..

Oikein passeli vuosi.
Yritin laskea kilometrejä mutta katoppa ku menin vaihtamaan kelloa niin kaikki data entisestä kellosta on teillä tietymättömillä.
Sama suomeksi: elokuusta lähtien jotain 250 km.

Parempi sekkii kuin ei mittää.
Tulevana vuotena ainakin jotain enkkoja voisi paukutella.

Se alkoi!

Taas melkein kuukausi hujahti jonnekkin. En tajua.

Ihan hirveesti en ole kulutellut juoksukenkiäni, 

tässä kun vilkaisin nopeasti todistusaineistoa niin ihan hävettävän vähän. 

Mutta tilanne pitäisi tässä korjaantua! 

Ai vähäkö parasta!

Running Academyn ohjelma on valkattu, 

suuntana on karhunkierros ja syksylle vähän mietin puolikasta tai kokonaista. 

Emmä tiä. 

Tässä vaiheessa on niin ihana tehdä kaikkia 

suunnitelmia ja unelmoida ja fiilistellä mutta

 sitten kun pitäis tehdä "vähän" töitäkin sen eteen niin...

 niin..

Jotain tapahtuu eikä huvittakkaan enää.

Tämän kertainen juoksu intoilu on  muutes tällä kertaa kestänyt kohta 

(!!!) vuoden mikä minulle on,

ihan tositositositosi, 

pitkä aika. 

Viime kevään juoksukoulu on yksi selkeä tuki tähän

 ja tietty sen jälkeinen puolikkaan valmennus. 

Et ku oli vähä niinkö pakko.

Niin ois nytkin.

Näen itseni siellä jossain Kuusamon perämetissä

 itkemässä mutaisena kaikki niitä tekemättömiä reenejä 

kun en jaksakaan viimeistä 20 kilometriä. 

Tuo mielikuva pomppii edessä kun sohva houkuttelee enemmän.

Viime maanantaina aloitin lihaskunnolla.

Pari päivää rappuset, kävely, istuminen.. no eläminen..oli kivuliasta.

Tänään pääsin vihdoin lenkille,

 teki aika imakkata ekat kilometrit.

Mut vitsi se hetki kun on kamat päällä,

 napit korvissa,

 kello valmiina ja

 eka reeni biisi alkaa..

Se on mulle jotenkin piste iin päälle,

 vielä ei tiedä mimmonen lenkki tulee olemaan mutta se fiilis! 

Ja ennenkaikkea se on mulle omaa aikaa, 

omissa ajatuksissa ja maailmoissa. 

Mun henkireikä.

Sulavasti voinkin siirtyä rahareikään:

Noku halavalla sai!

New Balance. Todellakin balanssissa.

Mullon vähä semmonen kutina että niin 

kenkä kuin penikka ongelma alkaa olla taputeltu. 

Niinku vihdoin!?!

Koko kevät siinä menikin.

 Juoksukoulusta en mielestäni saanut kaikkea iloa irti kipeiden jalkojen takia.

Ongelmat siis alkoi kun oli aika vaihtaa nastakengät kesämallin popoihin.

Edellis kesän Asicsissa (GT-2000) polvi meni kipeäksi lenkin jälkeen.

Ja reikäkin oli jo pottuvarpaan kohdalla.

Kävin skannauttamassa jalat ja siellä todettiin etten enää tarvitse pronaatiotukea.

Ei tarvi kuulemma ihmetellä miksi polveen sattuu.

Silloin ostin toiset Asicset, Gel-Glorify malliset.

Siitähän ne ongelmat oikeestaan alkoivatkin.

Ekalla lenkillä varpaita puutui ja lenkin jälkeen penikat anoi armoa.

Ajattelin luonnollisesti että uudet kengät, tarviivat sisäänajon.

Yritin todella totutella niihin mutta ei.

Kipu oli aika järkyttävää jo lenkillä, kinkkasin loppumatkan kotia.

Palasin vanhoihin.

Kävin läpi niin Adidakset, On Cloudit, lisää Asicsia eikä mikään natsannut.

Aloin lievästi sanottuna olla epätoivoinen.

Jos kolme vuotta sitten väliä oli vielä värillä niin nyt on ihan sama miltä ne näyttää.

Pinkkiä kyllä kartan viimiseen asti.

Kunnes sitten..

pääsin vihdoin sovittamaan näitä New Balancen ihanuuksia!

Pikkuisen kakistelin hinnan (149 €) kanssa mutta

...niin..

silläkään ei oikeastaan enää ollut väliä.

Hieman helpotti XXL:n mainio "käy vaikka lenkillä ja voit palauttaa"-diili.

Kenkä sisältää kaikenlaisia ominaisuuksia, ei niistä sen enempää kun en oikein niistä ymmärrä.

Voin vain todeta että ne toimii asfaltilla täydellisesti, vihdoin pääsin juoksemaan tasaisella tiellä!

Woop woop!!