Tämä vuosi

Kulunut vuosi oli mun eka "ehjä" vuosi juoksun suhteen.

Ajattelen tämän "ehjän" sillai että joka kuukausi tuli juostua,

varsinaista innon lopahtamista ei tapahtunut. 

Huhtikuussa kävin kokeilemassa kipeänä Extreme Runia Tahkolla. VIRHE! Ei mikään edullinen osallistumismaksu, oisko kannattanut myydä paikka? No olis. Kärsimysten reissu se.

Vuoden ekat kuukaudet meni ootellessa juoksukoulun alkua. 

Tietty piti edes vähän yrittää ettei ihan nollasta tarvi aloittaa vaikkei se mitään oikeestaan ois haitannu. Meitä oli laidasta laitaan, enempi vähempi juosseita siellä.

Sieltä juoksukoulusta sain lisää eväitä, vinkkejä ja intohimoa lajia kohtaan. Se kirkasti sen faktan että tämä on mun juttu, en ole joukkueurheilija, en vaan ole. Joudun työssäni (niin vanhassa kuin tulevassakin) olemaan ihmisten kanssa että yksin oleminen, ajatusten nollaaminen omassa kuplassa auttaa jaksamaan..kestämään muita ihmisiä? Saaks sillee sanoa? Kai sen vois nätimminkin muotoilla? :D

Vaikka hyvässä porukassa on kyllä hauskaa harrastaa, 

eri asia miten sen hyvän porukan löytää.
Tai mua ei vaan haluta siihen porukkaan? Mene ja tiedä.
Näinkin on ihan hyvä.

Poukkoilee taas tää juttu.
Juoksukoulu meni silleesä vähän "hukkaan" etten pystynyt penikoiden takia tekemään niin täysillä ja paljon kuin olisin halunnut. Kevät meni osittain myös tuskaillessa kenkien kanssa, oliko viidennet vihdoin oikeat? Onneksi sain kenkiä kaupoista kotiin testattavaksi, muuten olisi kyllä konkurssin ovea koputeltu.

Mun luottopopot on tätä nykyä siis New Balancen 1080, lestiä löytyy. 

Eikä ne ole pinkit. Siitä iso plussa.

Juoksukoulun lopuksi juoksin ekan kymppini (oikeestihan se oli hieman vajaa) niillä perkeleen kipeillä penikoilla, aikaa meni 1h15min.

Sitte ko se juoksukoulu lähenteli loppua niin huomasin ilmoittautuneeni puolimaraton valmennukseen. Näiden valmennusten väliin jäi muutamia viikkoja, nautin ettei ollut mitään "pakollista".

Juhannuksena juoksin siinä sitten ekan virallisen kymppini. Aikaa sain tiristettyä kymppi minuutin pois! Ihan eri juttu juosta ilman kipua ja toisekseen tapahtumissa juokseminen tuo ihan oman twistin! 

Heinäkuussa sitte oli se Keuruun yömaraton jossa suhautin varttimaratoonin, mua edelleen huvittaa tuo "vartti maraton". Niitä vaan neljä nii se ois täys maraton! Ei paha..hko.
Kympin kohdalla vahtasin kelloa,
ei mennyt alle tuntiin.

Jossain näillä kohdin, reenatessa kohti puolikasta, löysin polkujuoksun.

Tällä hetkellä se on parasta mitä tiedän. 

Ensimmäisen puolikkaani juoksin Jyväskylässä Finlandia Maratonilla.
 Jännitin kyllä ihmeen vähän.

Luotto omaan jaksamiseen juosta alle kolmen tunnin
ei ollut järin suuri mutta niin vaan loppuaika näytti 2h30min.
Jaksoin juosta nopeampaa tahtia mitä olin kuvitellut,
pysyin tiukasti valmennustiimistä tuttujen tyyppien kannoilla.
Kiitos heille!

Seuraavat päivät olikin sitten hieman tuskallisia mutta se huuma,
 tunne: jumalisten minä juoksin 21,1 km voitti senkin!

Jossain sillo lokakuussa oli sitte se elämäni paskin kisa. Ihan oma vika että meni läskiks koko homma. Opin kyllä, ärsytti oma tyhmyys. Palautus maanpinnalle takaisin nöyräksi aloittelijaksi.

Taas tän rupeaman jälkeen olin ekan viikon taivaissa kun ei ollut enää "pakollista ohjelmaa". Pian kuitenkin alkoi kiristämään, jotain pitää nyt keksiä! Kuin tilauksesta tuli sitte tämä Takomotrainingin Running Academy. YES PLIIS!! Just ku mulle tehty! Pääsin 75 muun mukana kehittämään tätä konseptia! Ihan loistavaa!

Marraskuussa se sitte alkoi! Siitäpä lähtien minusta tuntuu et oon ollut tasaiseen kipeänä, just kun pääsen reenailun makuun niin iskee joku tauti! Ihan perkeleen rassaavaa, kelit on nyt just tosi hyvät, olis aikaa tällee lomalla ni mitä vttua! Kipeenä! KOKO AJAN! Just sen verran etten oikein tiedä kannattaako ettei pahene, vaikka paheneeki. Oikeesti kävin kokeilemassa...eeh..

Että entäs nyt sitte?

No kuulkaas!

Jäin ihan täysin polkujuoksun pauloihin jotenka ekat kisat, 

lähinnä maisemien takia, on jo tiedossa!

Toukokuun lopussa Nuts Karhunkierros 31 km.

Juhannuksena Tahko Trail 23 km.

Haluaisin Nuts Ylläs-Pallakselle, sieltä kans se lyhin matka mutta..niin..perheellisen opiskelijan budjetilla nämä on aika hinnakkaita reissuja (ilmoittautuminen, matkat ja majoitus plus syömiset/juomiset). Vaikka lupasinkin julkisesti jos selviän viimeisimmästä näytöstä että lunastan paikkani tuonne ni silti. Siis mä selvisin siitä mutta en ehkä ihan kunnialla..

Oikein passeli vuosi.
Yritin laskea kilometrejä mutta katoppa ku menin vaihtamaan kelloa niin kaikki data entisestä kellosta on teillä tietymättömillä.
Sama suomeksi: elokuusta lähtien jotain 250 km.

Parempi sekkii kuin ei mittää.
Tulevana vuotena ainakin jotain enkkoja voisi paukutella.

Varttimaratooni Keuruulla

Elämäni toinen lappujuoksuköpöttely takana!

Valmistautumattomuudesta huolimatta se meni ihan jees..

olisi toki voinut mennä paremminkin.

En ollu eka enkä ollu vika 

enkä keskeyttänyt niin ihan kivasti kai sitte!

Matkaa kotoa Keuruulle on jotain reilu tunti.

Vitsi ne maalaismaisemat tässä välillä!

Puhelin sammutteli ihteesä 

Mapsin ollessa päällä mutta löysin mä perille,

väärälle parkkipaikalle tosin.

Olin aika yllättynyt miten pieni tapahtuma oli,

 jotenkin olin ajatellut siellä olevan enemmän juoksijoita.

 Oliko jotain pari sataa? 

Edes sitä?

Sain hei aika hemmetin kivan numeron!

Alku meni luonnollisesti kivasti 

(vältyin mieliteolta heittää aurinkolasit jorpakkoon) 

ja parin kilometrin kohdalla olikin jo eka juomapiste. 

Tästä ehkä alkoi koko matkan ärsyttävin asia, 

nimittäin valuvat kuulokkeet. 

Kirosin niitä ääneen aika monesti, 

mielessä välähti hintalappu

 jonka takia en niitä repinyt irti ja nakannut mehtään.

 Kirosin myös sen myyjän ja 

valmistajan ja itseni etten sittenkään ostanu niitä bluetooth värkkejä.

Siitä matka jatkui pitkin maantietä, tyyylsääää jos minulta kysytään.

Masentavin hetki oli kun näin juoksijoita tulevan vastaan..

En tiiä mikä siinä on mutta saman reitin juokseminen ees takas on jotenkin niin tappavan tylsää (maantie juoksun lisäksi, en ilennyt ees laulaa ääneen).

 Kääntymispaikalla sentäs oli juomapiste.

Juominen vauhdissa on ilmeisesti harjoittelun arvoinen asia, siihen tuhrasin aikaa.

Juoksuvauhti tuntui hyvältä aina siihen asti kun vilkaisin kelloa.

Taas ärsytti.

"Miten minä näin hitaasti juoksen?"

Koko matkan keskitahti 6.19 min/km. 

.

 Kympin kohdalla kyttäsin kelloa uuden ennätyksen toivossa, 

joo..kaks minuuttia parempi. 

Perse.

 Ei siis alle tunnin.

Syytän juomapisteitä.

Mun matkahan oli varttimaraton (10.55 km) ja 

voin sanoa että ne viimiset metrit siinä kympin perässä oli piiiitkiä!

Mietin siinä että  täähän on vasta puolet syksyn matkasta, 

jotenkin sain puhtia loppukiriin.

Vannoin myös treenin nimeen, 

aion tehdä orjallisesti ainakin kaikki käsketyt reenit.

Juoksun jälkeen tarjolla oli juomista ja mehujää (taivaallista!).

Haaveilin jo aiemmin päivällä pulahtamisesta järveen ja sinne suuntasin heti.

Helevetti ko oli kylymää!.

Tarkistin siinä sivussa myös Sauconyn tossu tarjonnan,

ostin kuitenkin vain kompressiosäärystimet.

Kotimatka oli täydellinen suomalainen kesäyö

 täysi kuineen ja tyynien järvien kera.

Olen ylpeä suorituksestani ja itsestäni.

Tein parhaani.

Nyt jätän nämä kympin kisat,

 sain arvokasta kokemusta niistä.

Ihan keltanokkana ei tarvii syksyn puolikkaalle mennä.

Huomenna!

Ihan läskiks oon vetänyt viimeset pari viikkoo.

Niinku mitään reeniä ei just oo tullut tehtyä.

Ei vaan oo kerenny. 

Kai. 

Eikä oo kauheesti huvittanutkaan.

Iltalenkit on pikkusen houkutellut mutta olen painanut pyllyni penkkiin ja yrittänyt kahlata psykologian kurssia eteenpäin.

Niijja yks tuulinen laivareissu Tallinnaankin vähän verotti.

Että ihan sillee fiilistely "ai muut tuli jo maaliin" 

meiningillä huomenna sitten lönkyttelen kymppini Keuruulla. 

Otetaan kokemuksena ja ainaki aion nauttia!

Tavoitteeni kohti puolimaratonia on mutues hei alkanut!

No siitäkään en oo vielä tehnyt ensimmäistäkään reeniä mut

se alkaakin vasta ensi viikolla.

Viittiikö tämmöstä postausta nyt ees julkasta?

Anyways..lönkyttelyraportti seuraa sitten perästä.

Saa toivottaa nopeita kilometrejä ja mitä niitä nyt on..

Fiilistelyä vol1

En ois ehke uskonu itekkää mutta eka semmone lappujuoksu häämöttää edessä.

 Siis olenhan mä tehnyt kaikemaaliman 

listoja viitosista että minne vois mennä mutta 

se oli kyllä ennenko paljastu että pystyn juoksemaan kympin. 

Okei. 

No ei tää ihan eka ole. Oon mä kahesti käyny 

Extreme runissa mut miks mä en pidä sitä samana juttuna?

 Jotenkin tää ei nyt oo sama asia.

Vähäsen sillä silmällä olinkii jo katsellut Keuruun Yömaratonia 

ja ennenko siellä räjähät nauramaan ni ennoo täyttä maratonia menossa juoksee.

Heinäkuun helteistä en niin välitä joten yöjuoksu on ihan täydellinen!

Puoli kymmeneltä tapahtuva lähtö on mulle jo keskiyötä :D  

kai se siihen aikaan jo vähän alkaa hämärtyäkin?

Miten mä en näiden vuosien kokemuksella voi muistaa onko heinäkuun alussa yöllä pimeää?!?

Sunnuntain kympin jälkeen kuin jonkin johdattamana silmiini pompsahti Takomorunnersin viesti kesän kilpailuista. Rohkaistuin ja kysyin vieläkö Keuruulle mahtuis mukaan.

Että tässä sitä nyt odotellaan vajaa kolme viikkoa hoo hetkeen.

Ounou!

Matka on siis varttimaraton, 10,55 km!